Jób 15
1 Tedy odpovídaje Elifaz Temanský, řekl:
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Zdali moudrý vynášeti má umění povětrné, aneb naplňovati východním větrem břicho své,
"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3 Hádaje se slovy neprospěšnými, aneb řečmi neužitečnými?
Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4 Anobrž vyprazdňuješ i bázeň Boží, a modliteb k Bohu činiti se zbraňuješ.
Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5 Osvědčujíť zajisté nepravost tvou ústa tvá, ač jsi koli sobě zvolil jazyk chytrých.
Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6 Potupují tě ústa tvá, a ne já, a rtové tvoji svědčí proti tobě.
Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 Zdaliž ty nejprv z lidí zplozen jsi, aneb prvé než pahrbkové sformován?
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8 Zdaliž jsi tajemství Boží slyšel, že u sebe zavíráš moudrost?
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9 Co víš, čehož bychom nevěděli? Čemu rozumíš, aby toho při nás nebylo?
Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10 I šedivýť i stařec mezi námi jest, ano i starší věkem než otec tvůj.
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11 Zdali malá jsou tobě potěšování Boha silného, čili něco je zastěňuje tobě?
Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12 Tak-liž tě jalo srdce tvé, a tak-liž blíkají oči tvé,
Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13 Že smíš odpovídati Bohu silnému tak pyšně, a vypouštěti z úst svých ty řeči?
niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14 Nebo což jest člověk, aby se mohl očistiti, aneb spravedliv býti narozený z ženy?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15 An při svatých jeho není dokonalosti, a nebesa nejsou čistá před očima jeho,
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16 Nadto ohavný a neužitečný člověk, kterýž pije nepravost jako vodu.
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17 Já oznámím tobě, poslyš mne; to zajisté, což jsem viděl, vypravovati budu,
Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 Což moudří vynesli a nezatajili, slýchavše od předků svých.
mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19 Jimž samým dána byla země, aniž přejíti mohl cizí prostředkem jejich.
niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20 Po všecky své dny bezbožný sám se bolestí trápí, po všecka, pravím léta, skrytá před ukrutníkem.
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21 Zvuk strachu jest v uších jeho, že i v čas pokoje zhoubce připadne na něj.
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22 Nevěří, by se měl navrátiti z temností, ustavičně očekávaje na sebe meče.
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23 Bývá i tulákem, chleba hledaje, kde by byl, cítě, že pro něj nastrojen jest den temností.
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24 Děsí jej nátisk a ssoužení, kteréž se silí proti němu, jako král s vojskem sšikovaným.
Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25 Nebo vztáhl proti Bohu silnému ruku svou, a proti Všemohoucímu postavil se.
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26 Útok učinil na něj, na šíji jeho s množstvím zdvižených štítů svých.
ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27 Nebo přiodíl tvář svou tukem svým, tak že se mu nadělalo faldů na slabinách.
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28 A bydlil v městech zkažených, a v domích, v nichž žádný nebydlil, kteráž v hromady rumu obrácena byla.
asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29 Avšak nezbohatneť, aniž stane moc jeho, aniž se rozšíří na zemi dokonalost takových.
jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30 Nevyjde z temností, mladistvou ratolest jeho usuší plamen, a tak zahyne od ducha úst svých.
Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31 Ale nevěří, že v marnosti jest ten, jenž bloudí, a že marnost bude směna jeho.
Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32 Před časem svým vyťat bude, a ratolest jeho nebude se zelenati.
Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 Zmaří, jako vinný kmen nezralý hrozen svůj, a svrže květ svůj jako oliva.
Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 Nebo shromáždění pokrytce spustne, a oheň spálí stany oslepených dary.
Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35 Kteřížto když počali ssužování, a porodili nepravost, hned břicho jejich strojí jinou lest.
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
