Jób 13
1 Aj, všecko to vidělo oko mé, slyšelo ucho mé, a srozumělo tomu.
"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2 Jakož vy znáte to, znám i já, nejsem zpozdilejší než vy.
Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
3 Jistě žeť já s Všemohoucím mluviti, a s Bohem silným o svou při jednati budu.
Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4 Nebo vy jste skladatelé lži, a lékaři marní všickni vy.
Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5 Ó kdybyste aspoň mlčeli, a bylo by vám to za moudrost.
Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6 Slyštež medle odpory mé, a důvodů rtů mých pozorujte.
Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7 Zdali zastávajíce Boha silného, mluviti máte nepravost? Aneb za něho mluviti máte lest?
Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8 Zdaliž osobu jeho přijímati budete, a o Boha silného se zasazovati?
tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
9 Zdaž vám to k dobrému bude, když na průbu vezme vás, že jakož člověk oklamán bývá, oklamati jej chcete?
Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10 V pravdě žeť vám přísně domlouvati bude, budete-li povrchně osoby jeho šetřiti.
Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
11 Což ani důstojnost jeho vás nepředěšuje, ani strach jeho nepřikvačuje vás?
Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12 Všecka vzácnost vaše podobná jest popelu, a hromadám bláta vyvýšení vaše.
Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13 Postrptež mne, nechať já mluvím, přiď na mne cokoli.
Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
14 Pročež bych trhati měl maso své zuby svými, a duši svou klásti v ruku svou?
Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
15 By mne i zabil, což bych v něho nedoufal? A však cesty své před oblíčej jeho předložím.
Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16 Onť sám jest spasení mé; nebo před oblíčej jeho pokrytec nepřijde.
Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17 Poslouchejte pilně řeči mé, a zprávu mou pusťte v uši své.
Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18 Aj, jižť začínám pře své vésti, vím, že zůstanu spravedliv.
Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
19 Kdo jest, ješto by mi odpíral, tak abych nyní umlknouti a umříti musil?
Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20 Toliko té dvoji věci, ó Bože, nečiň mi, a tehdy před tváří tvou nebudu se skrývati:
Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21 Ruku svou vzdal ode mne, a hrůza tvá nechť mne neděsí.
ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22 Zatím povolej mne, a buduť odpovídati; aneb nechať já mluvím, a odpovídej mi.
sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23 Jak mnoho jest mých nepravostí a hříchů? Přestoupení mé a hřích můj ukaž mi.
Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24 Proč tvář svou skrýváš, a pokládáš mne sobě za nepřítele?
Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25 Zdaliž list větrem se zmítající potříti chceš, a stéblo suché stihati budeš?
Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
26 Že zapisuješ proti mně hořkosti, a dáváš mi v dědictví nepravosti mladosti mé,
koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27 A dáváš do klady nohy mé, a šetříš všech stezek mých, na paty noh mých našlapuješ;
koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
28 Ješto člověk jako hnis kazí se, a jako roucho, kteréž jí mol.
"Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
