Psalmi 95

1 Dođite, kličimo Jahvi, uzvikujmo Hridi, Spasitelju svome!

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

2 Pred lice mu stupimo s hvalama, kličimo mu u pjesmama!

Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

3 Jer velik je Jahve, Bog naš, Kralj veliki nad svim bogovima.

Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

4 U njegovoj su ruci zemaljske dubine, njegovi su vrhunci planina.

Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

5 Njegovo je more, on ga je stvorio, i kopno koje načiniše ruke njegove.

Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

6 Dođite, prignimo koljena i padnimo nice, poklonimo se Jahvi koji nas stvori!

Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

7 Jer on je Bog naš, a mi narod paše njegove, ovce što on ih čuva. O, da danas glas mu poslušate:

Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

8 “Ne budite srca tvrda kao u Meribi, kao u dan Mase u pustinji

"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

9 gdje me iskušavahu očevi vaši premda vidješe djela moja.

jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

10 Četrdeset ljeta jadio me naraštaj onaj, pa rekoh: 'Narod su nestalna srca i ne promiču moje putove.'

Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

11 Stog se zakleh u svom gnjevu: 'Nikad neće ući u moj pokoj!'”

Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."