Psalmi 81
1 Zborovođi. Po napjevu “Tijesci”. Asafov. Kliknite Bogu, našoj jakosti, kličite Bogu Jakovljevu!
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Nek' zazvuče žice, nek' se čuje bubanj, svirajte u milozvučnu harfu s citarom!
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Zatrubite u rog za mlađaka, za uštapa, na svetkovinu našu!
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 Jer to je propis Izraelu, zapovijed Boga Jakovljeva.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 Takav je zakon dao Josipu kad je izlazio iz zemlje Egipta.
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 Šapat tajnovit čuh: “Oslobodih od tereta rame njegovo, ruke su mu slobodne od košare.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 U tjeskobi si zavapio i ja te izbavih; iz gromovna oblaka odgovorih tebi, iskušah te kod voda meripskih.
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 Slušaj, puče moj, i ja ću te opomenuti: o, da me poslušaš, Izraele!
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Nek' ne bude u tebe drugog boga i ne klanjaj se bogu tuđem!
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 Ja sam Jahve, Bog tvoj koji te izvedoh iz Egipta: otvori svoja usta da ih napunim!”
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 “Ali moj narod ne slušaše glasa moga, Izrael me ne posluša.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 Zato ga pustih okorjelom srcu njegovu: neka hodi kako mu se hoće!
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 O, kad bi me narod moj slušao, kad bi Izrael putovima mojim hodio,
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 brzo bih pokorio dušmane njegove, ruku bih svoju okrenuo na protivnike njegove.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 Oni što ga sada mrze dodvarali bi mu se i njihov bi udes bio zapečaćen zauvijek.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 A svoj narod hranio bih pšenicom najboljom i sitio ga medom iz pećine.
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
