Psalmi 78
1 Poučna pjesma. Asafova. Poslušaj, narode moj, moju nauku, prikloni uho riječima usta mojih!
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Otvorit ću svoja usta na pouku, iznijet ću tajne iz vremena davnih.
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Ono što čusmo i saznasmo, što nam kazivahu oci,
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 nećemo kriti djeci njihovoj, predat ćemo budućem koljenu: slavu Jahvinu i silu njegovu i djela čudesna što ih učini.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Svjedočanstvo podiže on u Jakovu, Zakon postavi u Izraelu, da ono što naredi ocima našim oni djeci svojoj objave,
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 da sazna budući naraštaj, i sinovi koji će se roditi da djeci svojoj kazuju
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 da u Boga ufanje svoje stave i ne zaborave djela Božjih, već da vrše zapovijedi njegove,
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 kako ne bi bili, kao oci njihovi, naraštaj buntovan, prkosan - naraštaj srcem nestalan i duhom Bogu nevjeran.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Sinovi Efrajimovi, ratnici s lukom, u dan bitke okrenuše leđa.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 Saveza s Bogom ne održaše i ne htjedoše hoditi po Zakonu njegovu.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 Zaboraviše na djela njegova, na čudesa koja im pokaza.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Pred njihovim ocima činio je znakove u Egiptu, u Soanskom polju.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 On more razdijeli i njih prevede, vode kao nasip uzdiže.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 Danju ih vodio oblakom, a svu noć ognjem blistavim.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 U pustinji hrid prolomi i napoji ih obilno kao iz bezdana.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Iz stijene izbi potoke te izvede vode k'o velike rijeke.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 A oni jednako griješiše, prkosiše Višnjem u pustinji.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 Boga su kušali u srcima svojim ištuć' (jela) svojoj pohlepnosti.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 Prigovarali su Bogu i pitali: “Može li Gospod stol u pustinji prostrti?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Eno, udari u hrid, i voda poteče i provreše potoci: a može li dati i kruha, i mesa pružiti svome narodu?”
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Kad to začu Jahve, gnjevom usplamtje: oganj se raspali protiv Jakova, srdžba se razjari protiv Izraela,
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 jer ne vjerovaše Bogu niti se u njegovu pomoć uzdaše.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Pa ozgo naredi oblaku i otvori brane nebeske,
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 k'o kišu prosu na njih mÓanu da jedu i nahrani ih kruhom nebeskim.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Čovjek blagovaše kruh Jakih; on im dade hrane do sitosti.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Probudi na nebu vjetar istočni i svojom silom južnjak dovede.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 Prosu na njih mesa k'o prašine i ptice krilatice k'o pijeska morskoga.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 Padoše usred njihova tabora i oko šatora njihovih.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Jeli su i nasitili se, želju njihovu on im ispuni.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 Još nisu svoju utažili pohlepu i jelo im još bješe u ustima,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 kad se srdžba Božja na njih raspali: pokosi smrću prvake njihove i mladiće pobi Izraelove.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Uza sve to griješiše dalje i ne vjerovaše u čudesna djela njegova.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 I skonča im dane jednim dahom i njihova ljeta naglim svršetkom.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Kad ih ubijaše, tražiše ga i opet pitahu za Boga;
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 spominjahu se da je Bog hridina njihova i Svevišnji njihov otkupitelj.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Ali ga opet ustima svojim varahu i jezikom svojim lagahu njemu.
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 Njihovo srce s njime ne bijaše, nit' bijahu vjerni Savezu njegovu.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 A on im milosrdno grijeh praštao i nije ih posmicao; često je gnjev svoj susprezao da ne plane svom jarošću.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Spominjao se da su pÓut i dah koji odlazi i ne vraća se više.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Koliko mu prkosiše u pustinji i žalostiše ga u samotnom kraju!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Sve nanovo iskušavahu Boga i vrijeđahu Sveca Izraelova
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 ne spominjuć' se ruke njegove ni dana kad ih od dušmana izbavi,
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 ni znakova njegovih u Egiptu, ni čudesnih djela u polju Soanskom.
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 U krv im pretvori rijeke i potoke, da ne piju.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 Posla na njih obade da ih žderu i žabe da ih more.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 I predade skakavcu žetvu njihovu, i plod muke njihove žderaču.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 Vinograde im tučom udari, a mrazom smokvike njihove.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 I predade grÓadu njihova goveda i munjama stada njihova.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Obori na njih svu žestinu gnjeva svog, jarost, bijes i nevolju: posla na njih anđele nesreće.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 I put gnjevu svojem otvori: ne poštedje im život od smrti, životinje im izruči pošasti.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 Pobi u Egiptu sve prvorođeno, prvence u šatorju Hamovu.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 I povede narod svoj kao ovce i vođaše ih kao stado kroz pustinju.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Pouzdano ih je vodio te se nisu bojali, a more je prekrilo dušmane njihove.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 U Svetu zemlju svoju on ih odvede, na bregove što mu ih osvoji desnica.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Pred njima istjera pogane, konopom im podijeli baštinu, pod šatorjem njihovim naseli plemena izraelska.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 A oni iskušavali i gnjevili Boga Višnjega i nisu držali zapovijedi njegovih.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Otpadoše, iznevjeriše se k'o oci njihovi, k'o luk nepouzdan oni zatajiše.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 Na gnjev ga nagnaše svojim uzvišicama, na ljubomor navedoše kumirima svojim.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Bog vidje i gnjevom planu, odbaci posve Izraela.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 I napusti boravište svoje u Šilu, Šator u kojem prebivaše s ljudima.
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 Preda u ropstvo snagu svoju i svoju diku u ruke dušmanske.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 Narod svoj prepusti maču, raspali se na svoju baštinu.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Mladiće njihove oganj proguta, ne udaše se djevice njihove.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Svećenici njihovi padoše od mača, ne zaplakaše Óudove njihove.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Tad se k'o oda sna trgnu Gospodin, k'o ratnik vinom savladan.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 Udari otraga dušmane svoje, sramotu im vječitu zadade.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 On odbaci šator Josipov i Efrajimovo pleme ne odabra,
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 već odabra pleme Judino i goru Sion koja mu omilje.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 Sagradi Svetište k'o nebo visoko, k'o zemlju utemelji ga dovijeka.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Izabra Davida, slugu svojega, uze ga od torova ovčjih;
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 odvede ga od ovaca dojilica da pase Jakova, narod njegov, Izraela, baštinu njegovu.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 I pasao ih je srcem čestitim i brižljivim rukama vodio.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
