Psalmi 44
1 Zborovođi. Sinova Korahovih. Poučna pjesma. Bože, ušima svojim slušasmo, očevi nam pripovijedahu naši, o djelu koje si izveo u danima njihovim - u danima davnim.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Rukom si svojom izagnao pogane, a njih posadio, iskorijenio narode, a njih raširio.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 Mačem svojim oni zemlju ne zauzeše niti im mišica njihova donese pobjedu, već desnica tvoja i tvoja mišica i lice tvoje milosno jer si ih ljubio.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Ti, o moj Kralju i Bože moj, ti si dao pobjede Jakovu.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Po tebi dušmane svoje odbismo, u tvome imenu zgazismo one koji se na nas digoše.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 U svoj se luk nisam pouzdavao, nit' me mač moj spasavao.
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 Nego ti, ti si nas spasio od dušmana, ti si postidio one koji nas mrze.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 Dičili smo se Bogom u svako doba i tvoje ime slavili svagda.
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 A sad si nas odbacio i posramio nas i više ne izlaziš, Bože, sa četama našim.
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Pustio si da pred dušmanima uzmaknemo, i opljačkaše nas mrzitelji naši.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Dao si nas k'o ovce na klanje i rasuo nas među neznabošce.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 U bescjenje si puk svoj prodao i obogatio se nisi prodajom.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Učinio si nas ruglom susjedima našim, na podsmijeh i igračku onima oko nas.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Na porugu smo neznabošcima, narodi kimaju glavom nad nama.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 Svagda mi je sramota moja pred očima i stid mi lice pokriva
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 zbog pogrdne graje podrugljivaca, zbog osvetljiva dušmanina.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 Sve nas to snađe iako te nismo zaboravili niti povrijedili Saveza tvoga,
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 niti nam se srce odmetnulo od tebe, niti nam je noga s tvoje skrenula staze,
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 kad si nas smrvio u boravištu šakalskom i smrtnim nas zavio mrakom.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 Da smo i zaboravili ime Boga našega, da smo ruke k tuđem bogu podigli:
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 zar Bog toga ne bi saznao? TÓa on poznaje tajne srdaca!
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 Ali zbog tebe ubijaju nas dan za danom, i mi smo im k'o ovce za klanje.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Preni se! Što spavaš, Gospode? Probudi se! Ne odbacuj nas dovijeka!
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Zašto lice svoje sakrivaš, zaboravljaš bijedu i nevolju našu?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 Jer duša nam se u prah raspala, trbuh nam se uza zemlju prilijepio.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Ustani, u pomoć nam priteci, izbavi nas radi ljubavi svoje!
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
