Psalmi 18
1 Učitelju zbora. Od Jahvina sluge Davida koji Jahvi ispjeva ovu pjesmu u onaj dan kad ga Jahve oslobodi iz ruku neprijatelja Ljubim te, Jahve, kreposti moja!
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 Jahve, hridino moja, utvrdo moja spase moj; Bože moj, pećino moja kojoj se utječem, štite moj, snago spasenja moga, tvrđavo moja!
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 Zazvat ću Jahvu, hvale predostojna, i od dušmana bit ću izbavljen.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 Valovi smrti okružiše mene, prestraviše me bujice pogubne.
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 u nevolji zazvah Jahvu i Bogu svome zavapih. Iz svog Hrama zov mi začu, i vapaj moj mu do ušiju doprije.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 I zemlja se potrese i uzdrhta, uzdrmaše se temelji gora, pokrenuše se, jer On gnjevom planu.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Iz nosnica mu dim se diže, iz usta mu oganj liznu, ugljevlje živo od njega plamsa.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 On nagnu nebesa i siđe, pod nogama oblaci mu mračni.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 Na keruba stade i poletje; na krilima vjetra zaplovi.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 Ogrnu se mrakom kao koprenom, prekri se tamnim vodama i oblacima tmastim,
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 od blijeska pred licem njegovim užga se ugljevlje plameno.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 Jahve s neba zagrmje, Svevišnjega glas se ori.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Odape strijele i dušmane rasu, izbaci munje i na zemlju ih obori.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Morska se dna pokazaše, i temelji svijeta postaše goli od strašne prijetnje Jahvine, od olujna daha gnjeva njegova.
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 On pruži s neba ruku i mene prihvati, iz silnih voda on me izbavi.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 Od protivnika moćnog mene oslobodi, od dušmana mojih jačih od mene.
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 Navališe na me u dan zlosretni, ali me Jahve zaštiti,
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 na polje prostrano izvede me, spasi me jer sam mu mio.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 Po pravednosti mojoj Jahve mi uzvrati, po čistoći ruku mojih on me nagradi,
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 jer čuvah putove Jahvine, od Boga se svoga ne udaljih.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 Odredbe njegove sve su mi pred očima, zapovijedi njegove nisam odbacio,
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 do srži odan njemu sam bio, čuvam se grijeha svakoga.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Jahve mi po pravdi mojoj vrati, čistoću ruku mojih vidje.
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 S prijateljem ti si prijatelj, poštenu poštenjem uzvraćaš.
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 S čovjekom čistim ti si čist, a lukavca izigravaš,
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 jer narodu poniženu spasenje donosiš, a ponižavaš oči ohole.
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 Jahve, ti moju svjetiljku užižeš, Bože, tminu moju obasjavaš:
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 s tobom udaram na čete dušmanske, s Bogom svojim preskačem zidine.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 Savršeni su puti Gospodnji, i riječ je Božja ognjem kušana. On, samo on, štit je svima koji se k njemu utječu.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 Jer tko je Bog osim Jahve? Tko li je hridina osim Boga našega?
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 Taj Bog me snagom opasuje, stere mi put besprijekoran,
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 noge mi dade brze k'o u košute i postavi me na visine čvrste,
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 ruke mi za borbu uvježba i mišice da luk mjedeni napinju.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 Daješ mi štit svoj koji spasava, tvoja me desnica drži, tvoja me brižljivost uzvisi.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 Pouzdanje daješ mom koraku, i noge mi više ne posrću.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Pognah svoje dušmane i dostigoh, i ne vratih se dok ih ne uništih.
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 Obaram ih, ne mogu se dići, padaju, pod nogama mi leže.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Ti me opasa snagom za borbu, a protivnike moje meni podloži.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Ti dušmane moje u bijeg natjera, i rasprših one koji su me mrzili.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 Vapiju u pomoć - nikog da pomogne; vapiju Jahvi - ne odaziva se.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 Smrvih ih kao prah na vjetru, zgazih ih k'o blato na putu.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Ti me izbavi od bune u mom narodu, postavi me glavarom pogana, puk koji ne poznavah služi mi.
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 Svaki moj šapat pokorno on sluša, sinovi tuđinci meni laskaju;
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 sinovi tuđinski gube srčanost, izlaze dršćuć' iz svojih utvrda.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 Živio Jahve! Blagoslovljena hridina moja! Neka se uzvisi Bog, spasenje moje!
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 Bog koji mi daje osvetu i narode meni pokorava.
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 Od dušmana me mojih izbavljaš i nad protivnike me moje izdižeš, ti mene od čovjeka silnika spasavaš.
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 Zato te slavim, Jahve, među pucima i psalam pjevam tvome Imenu:
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 umnožio si pobjede kralju svojemu, pomazaniku svome milost si iskazao, Davidu i potomstvu njegovu navijeke.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
