Psalmi 139
1 Zborovođi. Davidov. Jahve, proničeš me svega i poznaješ,
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
2 ti znaš kada sjednem i kada ustanem, izdaleka ti već misli moje poznaješ.
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3 Hodam li ili ležim, sve ti vidiš, znani su ti svi moji putovi.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4 Riječ mi još nije na jezik došla, a ti, Jahve, sve već znadeš.
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5 S leđa i s lica ti me obuhvaćaš, na mene si ruku svoju stavio.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6 Znanje to odveć mi je čudesno, previsoko da bih ga dokučio.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7 Kamo da idem od duha tvojega i kamo da od tvog lica pobjegnem?
Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. (Sheol h7585)
9 Uzmem li krila zorina pa se naselim moru na kraj
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 i ondje bi me ruka tvoja vodila, desnica bi me tvoja držala.
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 Reknem li: “Nek' me barem tmine zakriju i nek' me noć umjesto svjetla okruži!” -
Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 ni tmina tebi neće biti tamna: noć sjaji kao dan i tama kao svjetlost.
niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13 Jer ti si moje stvorio bubrege, satkao me u krilu majčinu.
Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14 Hvala ti što sam stvoren tako čudesno, što su djela tvoja predivna. Dušu moju do dna si poznavao,
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15 kosti moje ne bjehu ti sakrite dok nastajah u tajnosti, otkan u dubini zemlje.
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16 Oči tvoje već tada gledahu djela moja, sve već bješe zapisano u knjizi tvojoj: dani su mi određeni dok još ne bješe ni jednoga.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17 Kako su mi, Bože, naumi tvoji nedokučivi, kako li je neprocjenjiv zbroj njihov.
Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18 Da ih brojim? Više ih je nego pijeska! Dođem li im do kraja, ti mi preostaješ!
Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
19 De, istrijebi, Bože, zlotvora, krvoloci nek' odstupe od mene!
Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20 Jer podmuklo se bune protiv tebe, uzalud se dižu tvoji dušmani.
Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi.
21 Jahve, zar da ne mrzim tvoje mrzitelje? Zar da mi se ne gade protivnici tvoji?
Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22 Mržnjom dubokom ja ih mrzim i držim ih svojim neprijateljima.
Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
23 Pronikni me svega, Bože, srce mi upoznaj, iskušaj me i upoznaj misli moje:
Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 pogledaj, ne idem li putem pogubnim i povedi me putem vječnim!
Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
