Psalmi 132
1 Hodočasnička pjesma.
Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2 Spomeni se, o Jahve, Davida i sve revnosti njegove: kako se Jahvi zakleo, zavjetovao Snazi Jakovljevoj:
hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3 “Neću ući u šator doma svog nit' uzaći na ležaj svoje postelje,
"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4 neću pustit' snu na oči nit' počinka dati vjeđama,
minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5 dok Jahvi mjesto ne nađem, boravište Snazi Jakovljevoj.”
ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6 Eto, čusmo za nj u Efrati, nađosmo ga u Poljima jaarskim.
Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7 Uđimo u stan njegov, pred noge mu padnimo!
Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8 “Ustani, o Jahve, pođi k svom počivalištu, ti i Kovčeg sile tvoje!
Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9 Svećenici tvoji nek' se obuku u pravednost, pobožnici tvoji nek' radosno kliču!
Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10 Poradi Davida, sluge svojega, ne odvrati lica od svog pomazanika!”
Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 Jahve se zakle Davidu zakletvom tvrdom od koje neće odustati: “Potomka tvoje utrobe posadit ću na prijestolje tvoje.
Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Budu li ti sinovi Savez moj čuvali i naredbe kojima ih učim, i sinovi će njini dovijeka sjedit' na tvom prijestolju.”
Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13 Jer Jahve odabra Sion, njega zaželje sebi za sjedište.
Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 “Ovo mi je počivalište vječno, boravit ću ovdje jer tako poželjeh.
"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Žitak ću njegov blagosloviti, siromahe nahraniti kruhom.
Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 Svećenike njegove u spas ću odjenuti, sveti će njegovi kliktati radosno.
Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 Učinit ću da ondje za Davida rog izraste, pripravit ću svjetiljku za svog pomazanika.
Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18 U sram ću mu obući dušmane, a na njemu će blistat' vijenac moj.”
Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
