Psalmi 129

1 Hodočasnička pjesma. “Mnogo su me od mladosti tlačili” - neka rekne sad Izrael!

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 “Mnogo su me od mladosti tlačili, ali me ne svladaše.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Po leđima su mojim orači orali, duge brazde povlačili.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 Al' Jahve pravedni isiječe užeta zlikovcima!”

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 Nek' se postide i uzmaknu svi koji mrze Sion!

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 Nek' budu k'o trava na krovu što povene prije nego je počupaju.

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 Žetelac njome ne napuni ruku ni naručje onaj koji veže snopove.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 A prolaznici nek' ne reknu: “Blagoslov Jahvin nad vama! Blagoslivljamo vas imenom Jahvinim!”

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.