Psalmi 109
1 Zborovođi. Psalam. Davidov. Bože, diko moja, nemoj šutjeti!
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 Usta bezbožna i prijevarna na me se otvaraju, govore mi jezikom lažljivim,
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 riječima me mržnje okružuju, bezrazložno me napadaju.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 Za moju me ljubav oni optužuju, a ja se samo molim.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 Uzvraćaju mi zlo za dobro, mržnju za ljubav moju.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 “Digni protiv njega bezbožnika i tužitelj nek' mu stane zdesna!
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 Kad mu se bude sudilo, nek' bude osuđen, i molitva mu se za grijeh uzela!
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Dani njegovi nek' budu malobrojni, njegovu službu nek' dobije drugi!
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Djeca njegova nek' postanu siročad, a njegova žena udovica!
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Nek' mu djeca budu skitnice, prosjaci, nek' budu bačena iz opustjelih domova!
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Nek' mu lihvar prigrabi sav posjed, tuđinci nek' razgrabe plod muke njegove!
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 Nitko ne imao prema njemu samilosti, nitko se ne smilovao siročadi njegovoj!
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Neka mu se zatre potomstvo, u drugome koljenu neka se utrne ime njegovo!
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Spominjao se Jahve grijeha njegovih, i grijeh njegove majke nek' se ne izbriše:
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 nek budu svagda Jahvi pred očima! Neka se sa zemlje izbriše spomen njihov!”
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Jer se ne spomenu da čini milosrđe, već proganjaše bijedna i uboga i u smrt gonjaše čovjeka srca shrvana.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Prokletstvo je ljubio, pa neka ga stigne; blagoslova ne htjede, daleko nek' je od njega!
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Prokletstvom nek' se odjene kao haljinom, neka kao voda uđe u njega i kao ulje u kosti njegove.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Bilo mu haljinom kojom se pokriva, pojas kojim se svagda paše!
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 Tako nek' plati Jahve tužiteljima mojim koji zlo govore protiv duše moje!
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 A ti, Jahve, Gospode, rad imena svog zauzmi se za me, spasi me jer je dobrostiva ljubav tvoja!
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 Jer bijedan sam i ubog, i srce je moje ranjeno u meni.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 K'o sjena što se naginje ja nestajem, progone me kao skakavca.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 Od posta mi koljena klecaju i tijelo moje omrša.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 Ruglom sam njima postao, kimaju glavom kad me vide.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Pomozi mi, Jahve, Bože moj, po doborti me svojoj spasi!
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 Nek' upoznaju da je ovo ruka tvoja i da si ti ovo učinio, Jahve!
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Oni nek' proklinju, ti blagoslivljaj; nek' se postide koji se na me podižu, a sluga tvoj nek' se raduje!
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Stidom nek' se odjenu tužitelji moji i sramotom svojom nek' se k'o plaštem pokriju!
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 Slavit ću Jahvu iz svega grla i hvalit' ga u veliku mnoštvu
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 jer stoji s desne siromahu da mu dušu spasi od sudaca.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
