Psalmi 103
1 Davidov. Blagoslivljaj Jahvu, dušo moja, i sve što je u meni, sveto ime njegovo!
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2 Blagoslivljaj Jahvu, dušo moja, i ne zaboravi dobročinstva njegova:
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3 on ti otpušta sve grijehe tvoje, on iscjeljuje sve slabosti tvoje;
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4 on ti od propasti čuva život, kruni te dobrotom i ljubavlju;
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
5 život ti ispunja dobrima, k'o orlu ti se mladost obnavlja.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6 Jahve čini pravedna djela i potlačenima vraća pravicu,
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7 Mojsiju objavi putove svoje, sinovima Izraelovim djela svoja.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8 Milosrdan i milostiv je Jahve, spor na srdžbu i vrlo dobrostiv.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9 Jarostan nije za vječna vremena niti dovijeka plamti srdžba njegova.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10 Ne postupa s nama po grijesima našim niti nam plaća po našim krivnjama.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11 Jer kako je nebo visoko nad zemljom, dobrota je njegova s onima koji ga se boje.
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12 Kako je istok daleko od zapada, tako udaljuje od nas bezakonja naša.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13 Kako se otac smiluje dječici, tako se Jahve smiluje onima što ga se boje.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14 Jer dobro zna kako smo sazdani, spominje se da smo prašina.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Dani su čovjekovi kao sijeno, cvate k'o cvijetak na njivi;
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16 jedva ga dotakne vjetar, i već ga nema, ne pamti ga više ni mjesto njegovo.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17 Al' ljubav Jahvina vječna je nad onima što ga se boje i njegova pravda nad sinovima sinova,
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18 nad onima što njegov Savez čuvaju i pamte mu zapovijedi da ih izvrše.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19 Jahve u nebu postavi prijestolje svoje, i kraljevska vlast svemir mu obuhvaća.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20 Blagoslivljajte Jahvu, svi anđeli njegovi, vi jaki u sili, što izvršujete naredbe njegove, poslušni riječi njegovoj!
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21 Blagoslivljajte Jahvu, sve vojske njegove, sluge njegove koje činite volju njegovu!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22 Blagoslivljajte Jahvu, sva djela njegova, na svakome mjestu vlasti njegove: blagoslivljaj Jahvu, dušo moja!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
