Psalmi 10
1 LAMED Zašto, Jahve, stojiš daleko, zašto se skrivaš u dane tjeskobe?
Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
2 Obijesni bezbožnik jadnika goni, u zamke ga hvata koje mu postavi.
Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
3 Bezbožnik se pohlepom hvali, NUN lakomac psuje i Jahvu prezire.
Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
4 Bezbožnik zbori u obijesti svojoj: “Ne, istrage nema! TÓa ni Boga nema!” I u tome sva mu je misao.
Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
5 Puti su mu svagda uspješni, na sudove tvoje on i ne misli, sve protivnike svoje prezire.
Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
6 U srcu veli: “Neću posrnuti! Ni u kojem koljenu neću biti nesretan.”
Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
7 PE Usta mu puna kletve, lukavstva i prijevare, pod jezikom njegovim muka i nesreća.
Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
8 U zasjedi čuči pokraj ograda, potajno ubija nevina, AJIN očima siromaha vreba.
Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
9 U zaklonu sjedi k'o lav u pećini, vreba da opljačka jadnika i da ga povuče u mrežu.
Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
10 Pritajen čuči na zemlji, od nasilja mu siromasi padaju.
Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
11 U srcu svome veli: “ZÓaboravi Gospod, odvrati lice i nikoga ne vidi!”
Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
12 KOF Ustani, Gospode Bože, podigni ruku, ne zaboravi siromaha.
Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
13 Zašto da bezbožnik prezire Boga, zašto da kaže u srcu: “Neće kazniti!”
Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
14 REŠ Jer ti vidiš, gledaš jad i nevolju, u ruci je mjeriš. Siromah se tebi predaje, ubogu ti si pomoć!
Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
15 ŠIN Pakosnu grešniku satri mišicu, kazni mu pakost da je više ne bude!
Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
16 Jahve je kralj u vijeke vjekova, iz zemlje njegove nestat će pogana.
Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
17 TAU Počuj, o Jahve, čežnju siromašnih, okrijepi im srce, uho prikloni:
Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
18 da zaštitiš pravo ubogih i tlačenih, da straha više ne zadaje čovjek zemljanÄi.
auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
