Tužaljke 3
1 Ja sam čovjek što upozna bijedu pod šibom gnjeva njegova.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Mene je odveo i natjerao da hodam u tmini i bez svjetlosti.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 I upravo mene bije i udara bez prestanka njegova ruka.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Iscijedio je moje meso, kožu moju, polomio kosti moje.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Načinio mi jaram, glavu obrubio tegobama.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Pustio me da živim u tminama kao mrtvaci vječiti.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Zazidao me, i ja ne mogu izaći, otežao je moje okove.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Kada sam vikao i zapomagao, molitvu je moju odbijao.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Zazidao mi ceste tesanim kamenom, zakrčio je putove moje.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Meni on bijaše medvjed koji vreba, lav u zasjedi.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 U bespuća me vodio, razdirao, ostavljao me da umirem.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Napinjao je luk svoj i gađao me kao metu za svoje strelice.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 U slabine mi sasuo strelice, sinove svoga tobolca.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Postao sam smiješan svome narodu, rugalica svakidašnja.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Gorčinom me hranio, pelinom me napajao.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Puštao me da zube kršim kamen grizući, zakapao me u pepeo.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Duši je mojoj oduzet mir i više ne znam što je sreća!
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Rekoh: Dotrajao je život moj i nada koja mi od Jahve dolazi.
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Spomeni se bijede moje i stradanja, pelina i otrova!
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Bez prestanka na to misli i sahne duša u meni.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 To nosim u srcu i gojim nadu u sebi.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Dobrota Jahvina nije nestala, milosrđe njegovo nije presušilo.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Oni se obnavljaju svako jutro: tvoja je vjernost velika!
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 “Jahve je dio moj”, veli mi duša, “i zato se u nj pouzdajem.”
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Dobar je Jahve onom koji se u nj pouzdaje, duši koja ga traži.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Dobro je u miru čekati spasenje Jahvino!
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Dobro je čovjeku da nosi jaram za svoje mladosti.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Neka sjedi u samoći i šuti, jer mu On to nametnu;
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 neka usne priljubi uz prašinu, možda još ima nade!
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Neka pruži obraz onome koji ga bije, neka se zasiti porugom.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Jer Gospod ne odbacuje nikoga zauvijek:
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 jer ako i rastuži, on se smiluje po svojoj velikoj ljubavi.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Jer samo nerado on ponižava i rascvili sinove čovjeka.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Kad se gaze nogama svi zemaljski sužnjevi,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 kad se izvrće pravica čovjeku pred licem Svevišnjeg,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 kad se krivica nanosi čovjeku u parnici, zar Gospod ne vidi?
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Tko je rekao nešto i zbilo se? Nije li Gospod to zapovjedio?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Ne dolazi li iz usta Svevišnjega i dobro i zlo?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Na što se tuže živi ljudi? Svatko na svoj grijeh.
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Ispitajmo, pretražimo pute svoje i vratimo se Jahvi.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Dignimo svoje srce i ruke svoje k Bogu koji je na nebesima.
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Da, mi smo se odmetali, bili nepokorni, a ti, ti nisi praštao!
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Obastrt gnjevom svojim, gonio si nas, ubijao i nisi štedio.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Oblakom si se obastro da molitva ne prodre do tebe.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Načinio si od nas smeće i odmet među narodima.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Razjapili usta na nas svi neprijatelji naši.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Užas i jama bila nam sudbina, propast i zator!
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Potoci suza teku iz očiju mojih zbog propasti Kćeri naroda mojega.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Moje oči liju suze bez prestanka, jer prestanka nema
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 dok ne pogleda i ne vidi Jahve s nebesa.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Moje mi oko bol zadaje zbog kćeri svih mojega grada.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Uporno me k'o pticu progone svi što me mrze, a bez razloga.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 U jamu baciše moj život i zatrpaše je kamenjem.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Voda mi dođe preko glave, rekoh sam sebi: “Pogiboh!”
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 I tada zazvah ime tvoje, Jahve, iz najdublje jame.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Ti oču moj glas: “Ne začepljuj uši svoje na vapaje moje.”
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Bliz meni bijaše u dan vapaja mog, govoraše: “Ne boj se!”
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Ti si, Gospode, izborio pravdu za dušu moju, ti si život moj izbavio.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Ti, Jahve, vidje kako me tlače, dosudi mi pravdu.
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Ti vidje svu osvetu njinu, sve podvale protiv mene.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Čuo si, Jahve, podrugivanje njihovo, sve podvale protiv mene.
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 Usne protivnika mojih i misli njine protiv mene su cio dan.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Kad sjede, kad ustaju, pogledaj samo: ja sam im pjesma-rugalica.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Vrati im, Jahve, milo za drago, po djelu ruku njihovih.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Učini da srca im otvrdnu, udari ih prokletstvom svojim.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Goni ih gnjevno i sve ih istrijebi pod nebesima svojim, Jahve!
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
