Job 6
1 A Job progovori i reče:
Job vastasi ja sanoi:
2 “O, kad bi se jad moj izmjeriti mog'o, a nevolje moje stavit' na tezulju!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 Teže one jesu od sveg pijeska morskog, i stoga mi riječi zastraniti znaju.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Strijele Svesilnoga u mojem su mesu, ljuti otrov njihov ispija mi dušu, Božje se strahote oborile na me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 TÓa, kraj svježe trave njače li magarac, muče li goveče kraj punih jasala?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Zar hranu bljutavu jedemo bez soli? Zar kakove slasti ima u bjelancu?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 Al' ono što mi se gadilo dotaći, to mi je sada sva hrana u bolesti.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 O, da bi se molba moja uslišala, da mi Bog ispuni ono čem se nadam!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 O, kada bi me Bog uništiti htio, kada bi mahnuo rukom da me satre!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Za mene bi prava utjeha to bila, klicati bih mog'o u mukama teškim što se ne protivljah odluci Svetoga.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 Zar snage imam da mogu čekati? Radi kakve svrhe da ja duže živim?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Zar je snaga moja k'o snaga kamena, zar je tijelo moje od mjedi liveno?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Na što se u sebi osloniti mogu? Zar mi svaka pomoć nije uskraćena?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Tko odbija milost bližnjemu svojemu, prezreo je strah od Boga Svesilnoga.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Kao potok me iznevjeriše braća, kao bujice zimske svoje korito.
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Od leda mutne vode im se nadimlju, 'bujaju od snijega što se topit' stao;
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 al u doba sušno naskoro presahnu, od žege ishlape tada iz korita.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Karavane zbog njih skreću sa putova, u pustinju zađu i u njoj se gube.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Karavane temske očima ih traže, putnici iz Šebe nadaju se njima.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 A kad do njih dođu, nađu se u čudu, jer su se u nadi svojoj prevarili.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 U ovom ste času i vi meni takvi: vidjeste strahotu pa se preplašiste.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Rekoh li vam možda: 'Darujte mi štogod, poklonite nešto od svojega blaga;
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 iz šake dušmanske izbavite mene, oslobodite me silnikova jarma?'
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Vi me poučite, pa ću ušutjeti, u čem je moj prijestup, pokažite meni.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 O, kako su snažne besjede iskrene! Al' kamo to vaši smjeraju prijekori?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Mislite li možda prekoriti riječi? TÓa u vjetar ide govor očajnikov!
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Nad sirotom kocku zar biste bacali i sa prijateljem trgovali svojim?
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 U oči me sada dobro pogledajte, paz'te neću li vam slagati u lice.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Povucite riječ! Kakve li nepravde! Povucite riječ, neporočan ja sam!
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Zar pakosti ima na usnama mojim? Zar nesreću svaku okusio nisam?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
