Job 37
1 Da, od toga i moje srce drhti i s mjesta svoga iskočiti hoće.
"Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
2 Čujte, čujte gromor glasa njegova, tutnjavu što mu iz usta izlazi.
Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3 Gle, munja lijeće preko cijelog neba - i sijevne blijesak s kraja na kraj zemlje -
Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4 iza nje silan jedan glas se ori: to On gromori glasom veličajnim. Munje mu lete, nitko ih ne priječi, tek što mu je glas jednom odjeknuo.
Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5 Da, Bog gromori glasom veličajnim, djela velebna, neshvatljiva stvara.
Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6 Kad snijegu kaže: 'Zasniježi po zemlji!' i pljuskovima: 'Zapljuštite silno!'
Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7 svakom čovjeku zapečati ruke da svi njegovo upoznaju djelo.
Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8 U brlog se tad zvijeri sve uvuku i na svojem se šćućure ležaju.
Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9 S južne se strane podiže oluja, a studen vjetri sjeverni donose.
Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10 Već led od daha Božjega nastaje i vodena se kruti površina.
Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11 I opet vodom puni on oblake, i sijevat' stanu oblaci munjama;
Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12 kruže posvuda po volji njegovoj, što im naloži, to će izvršiti na licu cijelog kruga zemaljskoga.
Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13 Šalje ih - ili da kazni narode, ili da ih milosrđem obdari.
Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14 Poslušaj ovo, Jobe, umiri se i promotri djela Božja čudesna.
Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15 Znaš li kako Bog njima zapovijeda, kako munju iz oblaka svog pušta?
Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16 Znaš li o čem vise gore oblaci? Čudesna to su znanja savršenog.
Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17 Kako ti gore od žege haljine u južnom vjetru kad zemlja obamre?
Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18 Zar si nebesa s njim ti razapeo, čvrsta poput ogledala livenog?
kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19 DÓe naputi me što da mu kažemo: zbog tmine se ne snalazimo više.
Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20 Zar ćeš mu reći: 'Hoću govoriti'? Ili na propast vlastitu pristati?
Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21 Tko, dakle, može u svjetlost gledati na nebesima što se sja blistavo kada oblake rastjeraju vjetri?
Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22 Sa sjevera k'o zlato je bljesnulo: veličanstvom strašnim Bog se odjenu!
Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23 Da, Svesilnog doseći ne možemo, neizmjeran je u moći i sudu, velik u pravdi, nikog on ne tlači.
Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24 Zato ljudi svi neka ga se boje! Na mudrost oholu on i ne gleda!”
Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
