Job 36
1 Elihu nastavi i reče:
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2 “Strpi se malo, pa ću te poučit', jer još nisam sve rekao za Boga.
"Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
3 Izdaleka ću svoje iznijet' znanje da Stvoritelja svojega opravdam.
Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4 Zaista, za laž ne znaju mi riječi, uza te je čovjek znanjem savršen.
sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5 Gle, Bog je silan, ali ne prezire, silan je snagom razuma svojega.
Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6 Opakome on živjeti ne daje, nevoljnicima pravicu pribavlja.
Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7 S pravednika on očiju ne skida, na prijestolje ih diže uz kraljeve da bi dovijeka bili uzvišeni.
Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8 Ako su negvam' oni okovani i užetima nevolje sputani,
Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9 djela njihova on im napominje, kazuje im grijeh njine oholosti.
niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10 Tad im otvara uho k opomeni i poziva ih da se zla okane.
avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11 Poslušaju li te mu se pokore, dani im završavaju u sreći, u užicima godine njihove.
Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12 Ne slušaju li, od koplja umiru, zaglave, sami ne znajući kako.
Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13 A srca opaka mržnju njeguju, ne ištu pomoć kad ih on okuje;
Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14 u cvatu svoga dječaštva umiru i venu poput hramskih milosnika.
Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15 Nevoljnog on bijedom njegovom spasava i u nesreći otvara mu oči:
Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 izbavit će te iz ždrijela tjeskobe k prostranstvima bezgraničnim izvesti, k prepunu stolu mesa pretiloga.
Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Ako sudio nisi opakima, ako si pravo krnjio siroti,
Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18 nek' te obilje odsad ne zavede i nek' te dar prebogat ne iskvari.
Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Nek' ti je gavan k'o čovjek bez zlata, a čovjek jake ruke poput slaba.
Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Ne goni one koji su ti tuđi da rodbinu na njino mjesto staviš.
Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 Pazi se da u nepravdu ne skreneš, jer zbog nje snađe tebe iskušenje.
Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Gle, uzvišen je Bog u svojoj snazi! Zar učitelja ima poput njega?
Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23 Tko je njemu put njegov odredio? Tko će mu reći: 'Radio si krivo'?
Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24 Spomeni se veličati mu djelo što ga pjesmama ljudi opjevaše.
Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25 S udivljenjem svijet čitav ga promatra, divi se čovjek, pa ma izdaleka.
kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26 Veći je Bog no što pojmit' možemo, nedokučiv je broj ljeta njegovih!
Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27 U visini on skuplja kapi vode te dažd u paru i maglu pretvara.
Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28 Pljuskovi tada pljušte iz oblaka, po mnoštvu ljudskom dažde obilato.
jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29 Tko li će shvatit' širenje oblaka, tutnjavu strašnu njegovih šatora?
Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30 Gle, on nad sobom razastire svjetlost i dno morsko on vodama pokriva.
Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31 Pomoću njih on podiže narode, u izobilju hranom ih dariva.
Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32 On munju drži objema rukama i kazuje joj kamo će zgoditi.
Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
33 Glasom gromovnim sebe navješćuje, stiže s gnjevom da zgromi opačinu.
Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
