Job 27
1 Job nastavi svoju besjedu i reče:
Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 “Živoga mi Boga što mi pravdu krati i Svesilnog koji dušu mi zagorča:
"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 sve dok duha moga bude još u meni, dok mi dah Božji u nosnicama bude,
niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4 usne moje neće izustiti zloću niti će laž kakva doći na moj jezik.
eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 Daleko od mene da vam dadem pravo, nedužnost svoju do zadnjeg daha branim.
Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6 Pravde svoje ja se držim, ne puštam je; zbog mojih me dana srce korit' neće.
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 Neka mi dušmana kob opakog snađe, a mog protivnika udes bezbožnikov!
Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8 Čemu se nadati može kad vapije i kada uzdiže k Bogu dušu svoju?
Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9 Hoće li čuti Bog njegove krikove kada se na njega obori nevolja?
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 Zar će se radovat' on u Svesilnome, zar će Boga svakog časa zazivati?
Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11 Ali Božju ruku ja ću vam pokazat' i neću vam sakrit namjere Svesilnog.
Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Eto, sve ste sami mogli to vidjeti, što se onda u ispraznosti gubite?”
Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 “Ovu sudbu Bog dosuđuje opakom, ovo baštini silnik od Svemogućeg.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 Ima li sinova mnogo, mač ih čeka, a porod mu neće imat' dosta kruha.
Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 Smrt će sahranit' preživjele njegove i udovice ih oplakivat neće.
Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 Ako i srebra k'o praha nagomila, ako i nakupi haljina k'o blata,
Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 nek' ih skuplja, odjenut će ih pravednik, ljudi će nedužni podijeliti srebro.
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 Od paučine je kuću sagradio, kolibicu kakvu sebi diže čuvar:
Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19 bogat je legao, al' po posljednji put; kad oči otvori, ničeg više nema.
Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Usred bijela dana strava ga spopada, noću ga oluja zgrabi i odnese.
Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21 Istočni ga vjetar digne i odvuče, daleko ga baca od njegova mjesta.
Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22 Bez milosti njime vitla on posvuda, dok mu ovaj kuša umaći iz ruke.
Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 Rukama plješću nad njegovom propašću i zvižde na njega kamo god došao.
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
