Job 20
1 Sofar iz Naamata progovori tad i reče:
Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2 “Misli me tjeraju da ti odgovorim, i zato u meni vri to uzbuđenje
"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
3 dok slušam ukore koji me sramote, al' odgovor mudar um će moj već naći.
Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4 Zar tebi nije od davnine poznato, otkad je čovjek na zemlju stavljen bio,
Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5 da je kratka vijeka radost opakoga, da kao tren prođe sreća bezbožnička.
Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6 Pa ako stasom i do neba naraste, ako mu se glava dotakne oblaka,
Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7 poput utvare on zauvijek nestaje; koji ga vidješe kažu: 'Gdje je sad on?'
katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
8 Kao san bez traga on se rasplinjuje, nestaje ga kao priviđenja noćnog.
Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
9 Nijedno ga oko više gledat neće, niti će ga mjesto njegovo vidjeti
Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10 Njegovu će djecu gonit' siromasi: rukama će svojim vraćati oteto.
Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11 Kosti su njegove bujale mladošću; gle, zajedno s njome pokošen je sada.
Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
12 Zlo bijaše slatko njegovim ustima te ga je pod svojim jezikom skrivao;
Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13 sladio se pazeć' da ga ne proguta i pod nepcem svojim zadržavao ga.
säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14 Ali hrana ta mu trune u utrobi, otrovom zmijskim u crijevima postaje.
niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Blago progutano mora izbljuvati. Bog će ga istjerat' njemu iz utrobe.
Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16 Iz zmijine glave otrov je sisao: sada umire od jezika gujina.
Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17 Potoke ulja on gledat' više neće, ni vidjet' gdje rijekom med i mlijeko teku.
Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
18 Vratit će dobitak ne okusivši ga, neće uživat' u plodu trgovine.
Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19 Jer je sirotinju gnjeo i tlačio, otimao kuće koje ne sazida,
Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20 jer ne bješe kraja požudi njegovoj, njegova ga blaga neće izbaviti.
Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21 Jer mu proždrljivost ništa ne poštedi, ni sreća njegova dugo trajat neće.
Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
22 Sred izobilja u škripcu će se naći, svom će snagom na nj se oboriti bijeda.
Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23 I dok hranom bude trbuh svoj punio, Bog će na nj pustiti jarost svoga gnjeva, sasut' dažd strelica na meso njegovo.
Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24 Ako i izmakne gvozdenom oružju, luk će mjedeni njega prostrijeliti.
Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25 Strijelu bi izvuk'o, al' mu probi leđa, a šiljak blistavi viri mu iz žuči. Kamo god krenuo, strepnje ga vrebaju,
kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26 na njega tmine sve tajom očekuju. Vatra ga ništi, ni od kog zapaljena, i proždire sve pod njegovim šatorom.
kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27 Gle, nebo krivicu njegovu otkriva i čitava zemlja na njega se diže.
Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28 Njegovu će kuću raznijeti poplava, otplaviti je u dan Božje jarosti.
Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
29 Takvu sudbinu Bog priprema zlikovcu i takvu baštinu on mu dosuđuje.”
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
