Job 20
1 Sofar iz Naamata progovori tad i reče:
Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
2 “Misli me tjeraju da ti odgovorim, i zato u meni vri to uzbuđenje
Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
3 dok slušam ukore koji me sramote, al' odgovor mudar um će moj već naći.
Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
4 Zar tebi nije od davnine poznato, otkad je čovjek na zemlju stavljen bio,
Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
5 da je kratka vijeka radost opakoga, da kao tren prođe sreća bezbožnička.
Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
6 Pa ako stasom i do neba naraste, ako mu se glava dotakne oblaka,
Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
7 poput utvare on zauvijek nestaje; koji ga vidješe kažu: 'Gdje je sad on?'
Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
8 Kao san bez traga on se rasplinjuje, nestaje ga kao priviđenja noćnog.
Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
9 Nijedno ga oko više gledat neće, niti će ga mjesto njegovo vidjeti
Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
10 Njegovu će djecu gonit' siromasi: rukama će svojim vraćati oteto.
Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
11 Kosti su njegove bujale mladošću; gle, zajedno s njome pokošen je sada.
Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
12 Zlo bijaše slatko njegovim ustima te ga je pod svojim jezikom skrivao;
Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
13 sladio se pazeć' da ga ne proguta i pod nepcem svojim zadržavao ga.
Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
14 Ali hrana ta mu trune u utrobi, otrovom zmijskim u crijevima postaje.
Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Blago progutano mora izbljuvati. Bog će ga istjerat' njemu iz utrobe.
Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
16 Iz zmijine glave otrov je sisao: sada umire od jezika gujina.
Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
17 Potoke ulja on gledat' više neće, ni vidjet' gdje rijekom med i mlijeko teku.
Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
18 Vratit će dobitak ne okusivši ga, neće uživat' u plodu trgovine.
Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
19 Jer je sirotinju gnjeo i tlačio, otimao kuće koje ne sazida,
Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
20 jer ne bješe kraja požudi njegovoj, njegova ga blaga neće izbaviti.
Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
21 Jer mu proždrljivost ništa ne poštedi, ni sreća njegova dugo trajat neće.
Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
22 Sred izobilja u škripcu će se naći, svom će snagom na nj se oboriti bijeda.
Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
23 I dok hranom bude trbuh svoj punio, Bog će na nj pustiti jarost svoga gnjeva, sasut' dažd strelica na meso njegovo.
Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
24 Ako i izmakne gvozdenom oružju, luk će mjedeni njega prostrijeliti.
Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
25 Strijelu bi izvuk'o, al' mu probi leđa, a šiljak blistavi viri mu iz žuči. Kamo god krenuo, strepnje ga vrebaju,
Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
26 na njega tmine sve tajom očekuju. Vatra ga ništi, ni od kog zapaljena, i proždire sve pod njegovim šatorom.
Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
27 Gle, nebo krivicu njegovu otkriva i čitava zemlja na njega se diže.
Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
28 Njegovu će kuću raznijeti poplava, otplaviti je u dan Božje jarosti.
Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
29 Takvu sudbinu Bog priprema zlikovcu i takvu baštinu on mu dosuđuje.”
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
