Job 16

1 Job progovori i reče:

Job vastasi ja sanoi:

2 “Koliko se takvih naslušah besjeda, kako ste mi svi vi mučni tješioci!

"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

3 Ima li kraja tim riječima ispraznim? Što te goni da mi tako odgovaraš?

Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4 I ja bih mogao k'o vi govoriti da vam je duša na mjestu duše moje; i ja bih vas mog'o zasuti riječima i nad sudbom vašom tako kimat' glavom;

Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

5 i ja bih mogao ustima vas hrabrit', i ne bih žalio trud svojih usana.

rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

6 Al' ako govorim, patnja se ne blaži, ako li zašutim, zar će me minuti?

Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

7 Zlopakost me sada shrvala posvema, čitava se rulja oborila na me.

Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

8 Ustao je proti meni da svjedoči i u lice mi se baca klevetama.

ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

9 Jarošću me svojom razdire i goni, škrgućuć' zubima obara se na me. Moji protivnici sijeku me očima,

Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

10 prijeteći, na mene usta razvaljuju, po obrazima me sramotno ćuškaju, u čoporu svi tad navaljuju na me.

he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

11 Da, zloćudnicima Bog me predao, u ruke opakih on me izručio.

Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

12 Mirno življah dok On ne zadrma mnome, za šiju me ščepa da bi me slomio.

Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

13 Uze me za biljeg i strijelama osu, nemilosrdno mi bubrege probode i mojom žuči zemlju žednu natopi.

hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

14 Na tijelu mi ranu do rane otvara, kao bijesan ratnik nasrće na mene.

Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15 Tijelo sam golo u kostrijet zašio, zario sam čelo svoje u prašinu.

Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

16 Zapalilo mi se sve lice od suza, sjena tamna preko vjeđa mi je pala.

Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

17 A nema nasilja na rukama mojim, molitva je moja bila uvijek čista.

vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

18 O zemljo, krvi moje nemoj sakriti i kriku mom ne daj nigdje da počine.

Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

19 Odsad na nebu imam ja svjedoka, u visini gore moj stoji branitelj.

Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

20 Moja vika moj je odvjetnik kod Boga dok se ispred njega suze moje liju:

Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

21 o, da me obrani u parbi mojoj s Bogom ko što smrtnik brani svojega bližnjega.

että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

22 No životu mom su odbrojena ljeta, na put bez povratka meni je krenuti.

Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."