< 詩篇 137 >
1 我們曾在巴比倫的河邊坐下, 一追想錫安就哭了。
Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.
3 因為在那裏,擄掠我們的要我們唱歌, 搶奪我們的要我們作樂,說: 給我們唱一首錫安歌吧!
Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".
Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?
5 耶路撒冷啊,我若忘記你, 情願我的右手忘記技巧!
Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.
6 我若不記念你, 若不看耶路撒冷過於我所最喜樂的, 情願我的舌頭貼於上膛!
Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
7 耶路撒冷遭難的日子, 以東人說:拆毀!拆毀! 直拆到根基! 耶和華啊,求你記念這仇!
Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"
8 將要被滅的巴比倫城啊, 報復你像你待我們的,那人便為有福!
Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!
Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!