< 詩篇 129 >

1 上行之詩。 以色列當說:從我幼年以來, 敵人屢次苦害我,
Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;
2 從我幼年以來,敵人屢次苦害我, 卻沒有勝了我。
He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.
3 如同扶犂的在我背上扶犂而耕, 耕的犂溝甚長。
Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.
4 耶和華是公義的; 他砍斷了惡人的繩索。
Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.
5 願恨惡錫安的都蒙羞退後!
Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.
6 願他們像房頂上的草, 未長成而枯乾,
Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,
7 收割的不夠一把, 捆禾的也不滿懷。
Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;
8 過路的也不說: 願耶和華所賜的福歸與你們! 我們奉耶和華的名給你們祝福!
Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

< 詩篇 129 >