< 詩篇 121 >
1 上行之詩。 我要向山舉目; 我的幫助從何而來?
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.
Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.
Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.
Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.
Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,
Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.
7 耶和華要保護你,免受一切的災害; 他要保護你的性命。
Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!
Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!