約伯記 29
1 約伯又接着說：
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 惟願我的景況如從前的月份， 如上帝保守我的日子。
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 那時他的燈照在我頭上； 我藉他的光行過黑暗。
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 我願如壯年的時候： 那時我在帳棚中， 上帝待我有密友之情；
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 全能者仍與我同在； 我的兒女都環繞我。
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 奶多可洗我的腳； 磐石為我出油成河。
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 我出到城門， 在街上設立座位；
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 少年人見我而迴避， 老年人也起身站立；
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 王子都停止說話， 用手摀口；
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 首領靜默無聲， 舌頭貼住上膛。
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 耳朵聽我的，就稱我有福； 眼睛看我的，便稱讚我；
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 因我拯救哀求的困苦人 和無人幫助的孤兒。
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 將要滅亡的為我祝福； 我也使寡婦心中歡樂。
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 我以公義為衣服， 以公平為外袍和冠冕。
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 我為瞎子的眼， 瘸子的腳。
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 我為窮乏人的父； 素不認識的人，我查明他的案件。
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 我打破不義之人的牙床， 從他牙齒中奪了所搶的。
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 我便說：我必死在家中， 必增添我的日子，多如塵沙。
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 我的根長到水邊； 露水終夜霑在我的枝上。
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 我的榮耀在身上增新； 我的弓在手中日強。
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 人聽見我而仰望， 靜默等候我的指教。
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 我說話之後，他們就不再說； 我的言語像雨露滴在他們身上。
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 他們仰望我如仰望雨， 又張開口如切慕春雨。
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 他們不敢自信，我就向他們含笑； 他們不使我臉上的光改變。
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 我為他們選擇道路，又坐首位； 我如君王在軍隊中居住， 又如弔喪的安慰傷心的人。
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
