約伯記 17
1 我的心靈消耗，我的日子滅盡； 墳墓為我預備好了。
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 真有戲笑我的在我這裏， 我眼常見他們惹動我。
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 願主拿憑據給我，自己為我作保。 在你以外誰肯與我擊掌呢？
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 因你使他們心不明理， 所以你必不高舉他們。
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 控告他的朋友、以朋友為可搶奪的， 連他兒女的眼睛也要失明。
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 上帝使我作了民中的笑談； 他們也吐唾沫在我臉上。
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 我的眼睛因憂愁昏花； 我的百體好像影兒。
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 正直人因此必驚奇； 無辜的人要興起攻擊不敬虔之輩。
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 然而，義人要持守所行的道； 手潔的人要力上加力。
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 至於你們眾人，可以再來辯論吧！ 你們中間，我找不着一個智慧人。
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 我的日子已經過了； 我的謀算、我心所想望的已經斷絕。
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 他們以黑夜為白晝， 說：亮光近乎黑暗。
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 若對朽壞說：你是我的父； 對蟲說：你是我的母親姊妹；
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 這樣，我的指望在哪裏呢？ 我所指望的誰能看見呢？
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
