< 約伯記 16 >
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 這樣的話我聽了許多; 你們安慰人,反叫人愁煩。
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 我也能說你們那樣的話; 你們若處在我的境遇, 我也會聯絡言語攻擊你們, 又能向你們搖頭。
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 我雖說話,憂愁仍不得消解; 我雖停住不說,憂愁就離開我嗎?
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 又抓住我,作見證攻擊我; 我身體的枯瘦也當面見證我的不是。
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 主發怒撕裂我,逼迫我, 向我切齒; 我的敵人怒目看我。
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 他們向我開口, 打我的臉羞辱我, 聚會攻擊我。
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 上帝把我交給不敬虔的人, 把我扔到惡人的手中。
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 我素來安逸,他折斷我, 掐住我的頸項,把我摔碎, 又立我為他的箭靶子。
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 他的弓箭手四面圍繞我; 他破裂我的肺腑,並不留情, 把我的膽傾倒在地上,
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.