約伯記 14
1 人為婦人所生， 日子短少，多有患難；
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 出來如花，又被割下， 飛去如影，不能存留。
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 這樣的人你豈睜眼看他嗎？ 又叫我來受審嗎？
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 誰能使潔淨之物出於污穢之中呢？ 無論誰也不能！
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 人的日子既然限定， 他的月數在你那裏， 你也派定他的界限，使他不能越過，
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 便求你轉眼不看他，使他得歇息， 直等他像雇工人完畢他的日子。
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 樹若被砍下， 還可指望發芽， 嫩枝生長不息；
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 其根雖然衰老在地裏， 幹也死在土中，
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 及至得了水氣，還要發芽， 又長枝條，像新栽的樹一樣。
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 但人死亡而消滅； 他氣絕，竟在何處呢？
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 海中的水絕盡， 江河消散乾涸。
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 人也是如此，躺下不再起來， 等到天沒有了，仍不得復醒， 也不得從睡中喚醒。
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
14 人若死了豈能再活呢？ 我只要在我一切爭戰的日子， 等我被釋放的時候來到。
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 你呼叫，我便回答； 你手所做的，你必羨慕。
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 但如今你數點我的腳步， 豈不窺察我的罪過嗎？
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 我的過犯被你封在囊中， 也縫嚴了我的罪孽。
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 山崩變為無有； 磐石挪開原處。
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 水流消磨石頭， 所流溢的洗去地上的塵土； 你也照樣滅絕人的指望。
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 你攻擊人常常得勝，使他去世； 你改變他的容貌，叫他往而不回。
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 他兒子得尊榮，他也不知道， 降為卑，他也不覺得。
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 但知身上疼痛， 心中悲哀。
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
