< 诗篇 57 >
1 大卫逃避扫罗,藏在洞里。那时,他作这金诗,交与伶长。调用休要毁坏。 神啊,求你怜悯我,怜悯我! 因为我的心投靠你。 我要投靠在你翅膀的荫下, 等到灾害过去。
Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät.
2 我要求告至高的 神, 就是为我成全诸事的 神。
Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee.
3 那要吞我的人辱骂我的时候, 神从天上必施恩救我, 也必向我发出慈爱和诚实。
Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, (Sela) lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa.
4 我的性命在狮子中间; 我躺卧在性如烈火的世人当中。 他们的牙齿是枪、箭; 他们的舌头是快刀。
Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.
5 神啊,愿你崇高过于诸天! 愿你的荣耀高过全地!
Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
6 他们为我的脚设下网罗,压制我的心; 他们在我面前挖了坑,自己反掉在其中。 (细拉)
Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, (Sela)
7 神啊,我心坚定,我心坚定; 我要唱诗,我要歌颂!
Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni veisaamaan ja kiittämään.
8 我的灵啊,你当醒起! 琴瑟啊,你们当醒起! 我自己要极早醒起!
Herää kunniani, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.
Herra, sinua minä tahdon kiittää kansain seassa, ja veisata pakanain seassa.
10 因为,你的慈爱高及诸天; 你的诚实达到穹苍。
Sillä sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti.
11 神啊,愿你崇高过于诸天! 愿你的荣耀高过全地!
Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.