< 约伯记 30 >
1 但如今,比我年少的人戏笑我; 其人之父我曾藐视, 不肯安在看守我羊群的狗中。
Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
2 他们壮年的气力既已衰败, 其手之力与我何益呢?
Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
3 他们因穷乏饥饿,身体枯瘦, 在荒废凄凉的幽暗中啃干燥之地,
Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
8 这都是愚顽下贱人的儿女; 他们被鞭打,赶出境外。
Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
10 他们厌恶我,躲在旁边站着, 不住地吐唾沫在我脸上。
He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.
Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.
12 这等下流人在我右边起来, 推开我的脚,筑成战路来攻击我。
Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.
He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.
14 他们来如同闯进大破口, 在毁坏之间滚在我身上。
He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.
15 惊恐临到我, 驱逐我的尊荣如风; 我的福禄如云过去。
Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.
Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.
17 夜间,我里面的骨头刺我, 疼痛不止,好像啃我。
Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.
18 因 神的大力,我的外衣污秽不堪, 又如里衣的领子将我缠住。
Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.
Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.
20 主啊,我呼求你,你不应允我; 我站起来,你就定睛看我。
Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.
22 把我提在风中,使我驾风而行, 又使我消灭在烈风中。
Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.
23 我知道要使我临到死地, 到那为众生所定的阴宅。
Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.
Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
25 人遭难,我岂不为他哭泣呢? 人穷乏,我岂不为他忧愁呢?
Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
26 我仰望得好处,灾祸就到了; 我等待光明,黑暗便来了。
Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
28 我没有日光就哀哭行去 ; 我在会中站着求救。
Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.
31 所以,我的琴音变为悲音; 我的箫声变为哭声。
Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.