创世记 47
1 约瑟进去告诉法老说：“我的父亲和我的弟兄带着羊群牛群，并一切所有的，从迦南地来了，如今在歌珊地。”
Ja Joosef meni ja ilmoitti faraolle, sanoen: "Minun isäni ja veljeni ovat pikkukarjoineen ja raavaskarjoineen, kaikkine omaisuuksineen, tulleet Kanaanin maasta, ja katso, he ovat Goosenin maakunnassa".
2 约瑟从他弟兄中挑出五个人来，引他们去见法老。
Ja hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä; ne hän toi faraon eteen.
3 法老问约瑟的弟兄说：“你们以何事为业？”他们对法老说：“你仆人是牧羊的，连我们的祖宗也是牧羊的。”
Niin farao kysyi hänen veljiltänsä: "Mikä on teidän ammattinne?" He vastasivat faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme paimenia, me niinkuin isämmekin".
4 他们又对法老说：“迦南地的饥荒甚大，仆人的羊群没有草吃，所以我们来到这地寄居。现在求你容仆人住在歌珊地。”
Ja he sanoivat vielä faraolle: "Me olemme tulleet asuaksemme jonkun aikaa tässä maassa; sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta karjalleen, koska kova nälänhätä on Kanaanin maassa. Suo siis palvelijaisi asettua Goosenin maakuntaan."
5 法老对约瑟说：“你父亲和你弟兄到你这里来了，
Niin farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi ovat tulleet sinun luoksesi.
6 埃及地都在你面前，只管叫你父亲和你弟兄住在国中最好的地；他们可以住在歌珊地。你若知道他们中间有什么能人，就派他们看管我的牲畜。”
Egyptin maa on avoinna sinun edessäsi; sijoita isäsi ja veljesi maan parhaaseen osaan. Asukoot Goosenin maakunnassa; ja jos tiedät heidän joukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjani päällysmiehiksi."
7 约瑟领他父亲雅各进到法老面前，雅各就给法老祝福。
Senjälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitti hänet faraolle. Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta.
8 法老问雅各说：“你平生的年日是多少呢？”
Niin farao kysyi Jaakobilta: "Kuinka monta ikävuotta sinulla on?"
9 雅各对法老说：“我寄居在世的年日是一百三十岁，我平生的年日又少又苦，不及我列祖在世寄居的年日。”
Jaakob vastasi faraolle: "Minun vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana."
10 雅各又给法老祝福，就从法老面前出去了。
Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.
11 约瑟遵着法老的命，把埃及国最好的地，就是兰塞境内的地，给他父亲和弟兄居住，作为产业。
Ja Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, niinkuin farao oli hänen käskenyt tehdä.
12 约瑟用粮食奉养他父亲和他弟兄，并他父亲全家的眷属，都是照各家的人口奉养他们。
Ja Joosef elätti isäänsä ja veljiänsä ja koko isänsä perhettä antamalla jokaiselle elatusta vaimojen ja lasten luvun mukaan.
13 饥荒甚大，全地都绝了粮，甚至埃及地和迦南地的人因那饥荒的缘故都饿昏了。
Mutta ei missään koko maassa ollut leipää; sillä nälänhätä oli hyvin kova, niin että Egyptin maa ja Kanaanin maa olivat nääntymässä nälkään.
14 约瑟收聚了埃及地和迦南地所有的银子，就是众人籴粮的银子，约瑟就把那银子带到法老的宫里。
Ja viljalla, jota ostettiin, Joosef kokosi kaiken rahan, mitä oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa; ja Joosef vei rahat faraon hoviin.
15 埃及地和迦南地的银子都花尽了，埃及众人都来见约瑟，说：“我们的银子都用尽了，求你给我们粮食，我们为什么死在你面前呢？”
Kun raha oli loppunut Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, tulivat kaikki egyptiläiset Joosefin luo, sanoen: "Anna meille leipää. Miksi me kuolisimme sinun silmiesi edessä? Sillä raha on loppunut."
16 约瑟说：“若是银子用尽了，可以把你们的牲畜给我，我就为你们的牲畜给你们粮食。”
Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille leipää karjastanne, jos rahanne on loppunut."
17 于是他们把牲畜赶到约瑟那里，约瑟就拿粮食换了他们的牛、羊、驴、马；那一年因换他们一切的牲畜，就用粮食养活他们。
Ja he toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille leipää hevosista, lampaista, raavaskarjasta ja aaseista. Niin hän sen vuoden elätti heitä leivällä kaiken heidän karjansa hinnasta.
18 那一年过去，第二年他们又来见约瑟，说：“我们不瞒我主，我们的银子都花尽了，牲畜也都归了我主。我们在我主眼前，除了我们的身体和田地之外，一无所剩。
Niin kului se vuosi. Seuraavana vuonna he tulivat taas hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa, ja myöskin eläimemme ovat joutuneet herramme omiksi; meillä ei ole muuta jäljellä annettavana herrallemme kuin ruumiimme ja peltomme.
19 你何忍见我们人死地荒呢？求你用粮食买我们和我们的地，我们和我们的地就要给法老效力。又求你给我们种子，使我们得以存活，不至死亡，地土也不至荒凉。”
Miksi me menehtyisimme sinun silmiesi edessä, sekä me itse että meidän peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon orjiksi. Anna meille siementä, että eläisimme emmekä kuolisi eivätkä peltomme joutuisi autioiksi."
20 于是，约瑟为法老买了埃及所有的地，埃及人因被饥荒所迫，各都卖了自己的田地；那地就都归了法老。
Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot; sillä egyptiläiset myivät jokainen vainionsa, koska nälkä ahdisti heitä. Niin joutui maa faraon omaksi.
21 至于百姓，约瑟叫他们，从埃及这边直到埃及那边，都各归各城。
Ja hän siirsi kansan kaupunkeihin, Egyptin toisesta äärestä toiseen saakka.
22 惟有祭司的地，约瑟没有买，因为祭司有从法老所得的常俸。他们吃法老所给的常俸，所以他们不卖自己的地。
Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut; sillä papeilla oli määrätyt tulot faraolta ja he elivät niistä määrätyistä tuloistaan, jotka he faraolta saivat. Sentähden heidän ei tarvinnut myydä peltojansa.
23 约瑟对百姓说：“我今日为法老买了你们和你们的地，看哪，这里有种子给你们，你们可以种地。
Ja Joosef sanoi kansalle: "Katso, minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle; katso, tässä on teille siementä, kylväkää peltonne.
24 后来打粮食的时候，你们要把五分之一纳给法老，四分可以归你们做地里的种子，也做你们和你们家口孩童的食物。”
Mutta sadosta teidän on annettava viides osa faraolle; mutta neljä viidettä osaa jääköön teille pellon siemeneksi sekä ravinnoksi itsellenne ja niille, jotka talossanne ovat, sekä elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne."
25 他们说：“你救了我们的性命。但愿我们在我主眼前蒙恩，我们就作法老的仆人。”
He vastasivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä; suo meidän vain saada armo herramme silmien edessä, niin olemme faraon orjia".
26 于是约瑟为埃及地定下常例，直到今日：法老必得五分之一，惟独祭司的地不归法老。
Niin Joosef teki sen säädökseksi, joka vielä tänäkin päivänä on voimassa Egyptin pelloista, että faraolle on annettava viides osa. Ainoastaan pappien pellot eivät joutuneet faraon omiksi.
27 以色列人住在埃及的歌珊地。他们在那里置了产业，并且生育甚多。
Niin Israel jäi asumaan Egyptiin, Goosenin maakuntaan; he asettuivat sinne ja olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti.
28 雅各住在埃及地十七年，雅各平生的年日是一百四十七岁。
Ja Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja koko hänen elinaikansa oli sata neljäkymmentä seitsemän vuotta.
29 以色列的死期临近了，他就叫了他儿子约瑟来，说：“我若在你眼前蒙恩，请你把手放在我大腿底下，用慈爱和诚实待我，请你不要将我葬在埃及。
Kun lähestyi aika, jolloin Israelin oli kuoltava, kutsui hän poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin pane nyt kätesi minun kupeeni alle ja osoita minulle laupeus ja uskollisuus: älä hautaa minua Egyptiin,
30 我与我祖我父同睡的时候，你要将我带出埃及，葬在他们所葬的地方。”约瑟说：“我必遵着你的命而行。”
sillä minä tahdon levätä isieni luona; vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa". Hän vastasi: "Minä teen, niinkuin sanot".
31 雅各说：“你要向我起誓。”约瑟就向他起了誓，于是以色列在床头上敬拜 神。
Hän sanoi: "Vanno se minulle". Ja hän vannoi hänelle. Silloin Israel rukoili, kumartuneena vuoteensa päänalaista vasten.
