< 詩篇 85 >
1 詠【求賜平安與幸福】 科辣黑子孫的詩歌,交於樂官。 天主,您對您的地域已加垂憐,且將雅各伯的命改善;
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon.
Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. (Sela)
Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta.
4 天主,我們的救主,求您復興我們,求您從我們身上消除您的氣憤。
Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin.
Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun?
Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?
Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.
8 我要聽天主上主說的話:祂向自己的聖者和子民,以及向祂回心轉意的人,所說的話確實是和平綸音。
Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.
9 祂的救恩必接近敬箋愛祂的人,為使我們在地上久存。
Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu.
Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,
uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.
Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.
Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.