詩篇 42

1 科辣黑後裔的訓誨，交與樂官。 天主，我的心靈渴慕你，好像牝鹿渴慕溪水。

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

2 我的心靈渴慕天主，生活的天主：我何時能目睹天主的儀容？

Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?

3 有人終日向我說：你的天主在那裏？我的眼淚竟變成了我晝夜的飲食。

Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"

4 我想起昔日周旋在歡樂的群眾裏，在群眾歡呼讚頌的歌聲裏，他們朝覲天主聖殿時，我的心不免感到憂傷哀悲，

Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

5 我的靈魂，你為何悲傷，為何憂苦？期望天主！因為我還要向祂頌祝，因為祂是我的救援，我的天主。

Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.

6 我自約旦地，從赫爾孟山，由小丘陵，一想起你來，我的靈魂即惴惴不寧。

Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

7 在你瀑布的巨聲下，深淵與深淵哈唱；你所有的洪濤巨浪，都沖擊在我身上。

Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.

8 但願上主在白晝頒賜祂的恩愛慈惠，我夜間向賜我生命的天主歌頌讚美！

Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.

9 我對天主說：我的磐石你為何將我遺忘？為何我應常在仇人的壓迫下徘徊沮喪？

Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"

10 我仇敵欺凌我時，我覺得痛入骨髓，他們終日對我說：「你的天主在那裏？」

Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"

11 我的靈魂，你為何悲傷，為何憂苦？期望天主！因為我還要向祂頌祝，因為天主是我的救援，是我的天主

Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.