< 詩篇 112 >
1 亞肋路亞!凡敬畏上主的人,真是有福,喜歡他誡命的人,真是有福!
Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.
2 他的子孫在世上必要強盛,義人的後代必要受到讚頌。
Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.
Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.
4 上主富有仁愛慈悲公道,像光明在暗處向義人照耀。
Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.
5 樂善好施的人必蒙受祝福,祂以正義處理自己的事務。
Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.
6 因為他永遠不會失足抖顫,義人必要受人永遠的記念。
Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.
7 噩耗的凶信,不會使他驚慌,因為仰賴上主心志堅強。
Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.
Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.
9 他散財周濟貧苦的人。他的仁義必萬世留存,他的頭角必受光榮。
Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.
10 罪人見到必要憤恨滿腔,咬自己的牙齒,焦灼難當,惡人的希望終必喪亡。
Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.