約伯記 7
1 人生在世，豈不像服兵役﹖人的歲月，豈不像傭工的時日﹖
Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
2 有如奴工切望陰涼，傭工期待工資：
Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
3 這樣，我也只有承受失意的歲月，為我注定的苦痛長夜。
Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
4 我臥下時說：「幾時天亮﹖」我起來時又說：「黑夜何時到﹖」我整夜輾轉反側，直到天亮。
Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
5 我的肉身以蛆蟲與泥皮為衣，我的皮膚破裂流膿。
Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
6 我的日月速於織梭，也因無希望而中斷。
Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
7 請你記住：我的生命無非像一口氣，我的眼再也見不到幸福。
Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
8 注目於我的，再也見不到我；你的眼看我時、我已不在了。
Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
10 不再回家，本鄉也不認識他。
Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
11 為此，我不能再閉口不言，我要吐露我心靈的憂愁，陳述我靈魂的苦楚。
Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
12 我豈是海洋或海怪﹖你竟派遣警衛把守我。
Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
13 我若想：「我的床榻會寬慰我，我的臥舖會減輕我的痛苦。」
Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
14 你就以噩夢擾亂我，以異像驚嚇我。
Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
15 我的心靈寧願窒息，寧死不願受此苦痛。
Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
16 我已筋疲力盡，活不下去。任憑我去罷! 因為我的日月僅是一口氣。
Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
17 人算什麼，你竟如此顯揚他，將他置諸心頭，
Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
18 天天早晨看護他，時刻不斷考察他﹖
Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
19 你到何時纔不注視我，而讓我輕鬆咽一下唾沫﹖
Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
20 監察人者啊! 我犯罪與你何干﹖為何叫我當你的箭靶，使我成為你的重擔﹖
Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
21 為何你不肯容忍我的過錯，寬赦我的罪惡﹖不久我將臥在塵土中，任你尋找我，我已不在了。
Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.
