< 約伯記 41 >
Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 你豈能以鼻圈穿過牠的鼻子,以鉤子刺透牠的腮骨﹖
Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 你豈能玩弄牠像玩弄小鳥,將牠縛著作你女兒的玩物﹖
Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 將你的掌撫在牠身上罷! 若你想到惡鬥,決不敢再撫。
Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
10 沒有一個勇敢的人敢觸犯牠,有誰還敢站立在牠前面呢﹖
"Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 論牠的四體百肢,我不能緘默;論牠的力量,我要說:沒有可與牠相比的。
En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 牠的力量集中在牠的頸上,在牠面前,沒有不恐怖的。
Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."