約伯記 29
1 約伯繼續他的言論說：
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 誰能賜我似以前的歲月，像以往天主護守我的時日呢﹖
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 那時他的燈，光照在我頭上，藉他的光明，我走過黑暗。
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 惟願我如壯年之時，那時天主護佑我的帳幕；
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 全能者與我相偕，我的子女環繞著我；
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 那時我以奶油洗腳，崖石流油成河。
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 當我走出城門，在市井設我座位之時，
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 少年人看見我都迴避，老年人都起身站立；
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 王侯停止講話，用手堵住自己的口；
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 首領不敢出聲，舌頭緊貼上顎。
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 凡有耳聽見我的，必稱我有福；凡有眼看見我的，都必稱讚我。
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 因為我援助了呼救的窮人，和無依無靠的孤兒。
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 那受喪亡之痛的人稱謝我，我使寡婦的心歡樂。
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 我披上正義，正義就如我衣；我的公正，猶如我的長袍和冠冕。
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 我作了盲人的眼，跛者的腳。
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 我成了窮人之父，我調查過素不相識者的案件。
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 我打碎惡人的燎牙，由他牙齒中奪出了獵物。
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 我心想：我必壽終正寢，我的壽數必如塵沙。
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 我的根蔓延到水邊，夜間甘露落在我的枝葉上。
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 我的榮耀不斷更新，我手中的弓日新月異。
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 聽我講話的人，屏息等待，靜聽我的指教。
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 我講話之後，無人再敢講話，我的話像水珠滴在他們身上。
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 他們期待我如望甘霖，張著大口如渴盼春雨。
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 我向他們微笑，他們不敢相信；我和善的面容，他們必不放過。
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 我為他們選擇了道路，身居前導，一如立在軍中的君王；我引他們到那裏，他們就去。
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
