約伯記 19
1 約伯回答說：
Job vastasi ja sanoi:
2 你們叫我的心悲傷，說話苦惱我，要到何時﹖
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 你們侮辱我，已有十次之多，苛待我卻不知羞愧。
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 我若實在錯了，錯自由我承當。
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 如果你們真要對我自誇，證明我的醜惡，
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 你們應當知道：是天主虐待了我，是他用自己的羅網圍困了我。
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 我若高呼說：「殘暴，」但得不到答覆；我大聲呼冤，卻沒有正義。
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 他攔住我的去路，使我不得過去，使黑暗籠罩著我的去路。
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 他奪去了我的光榮，摘下了我頭上的冠冕；
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 他四面打擊我，使我逝去；拔除我的希望，猶如拔樹。
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 他對我怒火如焚，拿我當作他的仇敵。
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 他的軍隊一齊開來，修好道路攻擊我，圍著我的帳幕紮營。
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 他使我的弟兄離棄我，使我的知己疏遠我。
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 鄰人和相識者都不見了，寄居我家的人都忘了我。
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 我的婢女拿我當作外人，視我如一陌生人。
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 我呼喚僕人，他不回答；我必須親口央求他。
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 我的氣味使妻子憎厭，我的同胞視我作臭物。
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 連孩子們也輕慢我，我一起來，他們就凌辱我。
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 我的知交密友都憎惡我，我所愛的人也對我變了臉。
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 我的骨頭緊貼著皮，我很徼幸還保留牙床。
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 我的朋友，你們可憐可憐我罷! 因為天主的手打傷了我。
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 你們為何如同天主一樣逼迫我，吃了我的肉還不知足呢﹖
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 惟願我的話都記錄下來，都刻在銅板上；
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 用鐵鑿刻在鉛版上，永遠鑿在磐石上。
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 我確實知道為我伸冤者還活著，我的辯護人要在地上起立。
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 我的皮膚雖由我身上脫落，但我仍要看見天主；
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 要看見他站在我這一方，我親眼要看見他，並非外人；我的五內因熱望而耗盡。
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 如果你們說：「我們怎能難為他﹖怎能在他身上尋到這事的根由﹖」
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 你們應當害怕刀劍，因為報復罪惡者是刀劍；如此你們知道終有一個審判者。
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
