約伯記 17
1 我的氣息已斷，壽命已盡，而且墳墓已為我做好。
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 我豈不是成了笑罵的對象﹖我的眼睛豈不是在酸苦中過夜﹖
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 求你將我的抵押放在你那裏! 誰還敢與我擊掌作保﹖
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 因為你蒙蔽了他們的心，不叫他們明白，他們纔不敢舉起手來。
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 人請自己的朋友分享所有，但自己的子女卻餓的眼目昏花。
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 我成了人民取笑的資料，人人在我臉上可吐唾沫。
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 我的眼睛因愁悶而昏花，我的肢體消失有如蔭影。
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 正直人因此而驚異，無罪者憤起攻擊惡人。
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 義人堅持自己的道，手淨的人倍增勇氣。
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 你們眾人，請你們再回來，但在你們中我找不到一個智者。
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 我的時日已過去，我志所謀，我心所愛，都已落空。
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 他們將黑夜變為白天，使光明靠近黑暗；
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 我對墓穴說：你作我父! 對蛆蟲說：你作我母，我妹!
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 我的希望究在何處﹖我的幸福，有誰注意﹖
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
