Khuinae 1
1 Tami moikapap kamkhuengnae khopui teh, tami kingkadi lah ao toe. Yampa teh ram pueng thung dawkvah kalenpounge khopui teh lahmainu patetlah ao toe. Ram pueng e a lathueng vah, bawi lah ouk kaawm e khopui teh san lah a pha toe.
Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnä kansaa oli? Hän on niinkuin leski. Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä maakunnissa, sen täytyy nyt veronalaisena olla.
2 Tangmin vah, a lung ka rek lah a ka teh, a tamboung dawk a mitphi a lawng. A pahren e naw thung hoi ahni lung ka pahawi hane tami buet touh hai awm hoeh. A huinaw pueng ni a dum awh teh a taran lah koung ao pouh.
Yli yötä hän katkerasti itkee, niin että hänen kyynelensä poskilta vuotavat; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta, vaan kaikki hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön, ja ovat hänen vihollisiksensa tulleet.
3 Judah miphun teh rektapnae thaw tawk sak hane san lah a man awh teh, a hrawi awh. Jentelnaw thung dawkvah, lungreithai hoi kho a sak awh. Ahnie hnukkâbang e naw pueng teh, reithai rucatnae dawk a pha awh.
Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; hän asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa; kaikki hänen vihollisensa pahasti menevät hänen kanssansa.
4 Ka talue poung e pawi koe apihai a tho hoeh dawkvah, Zion lamthungnaw teh a khuika awh. Ahnie khopui longkhanaw pueng teh kingdi lah ao awh. Ahnie vaihmanaw teh a cingou awh. Ahnie tangla kathoungnaw hai lungrek nalaihoi amahoima a temdeng awh.
Zionin tiet murehtivat, ettei kenkään juhlille tule; kaikki hänen porttinsa ovat autiona, hänen pappinsa huokaavat, ja hänen neitseensä surkiasti katsovat, ja hän itse on murheissansa.
5 A tarannaw teh akuepcing awh toe. Ahnie lawkeknae apap lawi vah, BAWIPA ni ahni teh, patawnae a khang sak. A canaw teh tarannaw hmaitung vah san lah a hrawi toe.
Hänen vihollisensa voitti, hänen vihollisillensa käy hyvästi; sillä Herra on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden tähden; hänen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edellä.
6 Zion canu e a meihawinae pueng teh be a kahma toe. A bawinaw teh, a pâ nahan kaawm hoeh e sayukhre patetlah ao awh toe. Ka pâlei e naw hmalah tha awm laipalah a yawng awh toe.
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä lähtenyt pois; hänen päämiehensä ovat niinkuin ne peurat, jotka ei laidunta löydä, ja voimatoinna käyvät vaatian edessä.
7 Jerusalem khopui teh, kângai kâthungnae hoi rucatnae naw a kâhmo navah, yampa e a sungrennae hah a pouk. A taminaw teh taran kut dawk a pha navah, kabawmkung awm hoeh. A tarannaw ni asung e hah a hmu navah, a pacekpahlekkhai awh.
Jerusalem muistaa tällä ajalla, kuinka raadollinen ja hyljätty hän on, ja kuinka paljo hyvää hänellä vanhaan aikaan ollut on, että hänen kansansa vihollisen kädessä on, ja ei kenkään heitä auta; hänen vihollisensa näkevät hänen, ja nauravat hänen lepoansa.
8 Jerusalem khopui teh puenghoi a yon toung dawkvah, hote hno teh panuettho e lah ao toe. Ahni ka oup e naw pueng ni ahni teh caici lah ao e a hmu dawkvah, banglah noutna awh hoeh. Ahni hai a cingou laihoi hnuklah a ban.
Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden täytyy hänen olla niinkuin saastainen vaimo; kaikki, jotka häntä kunnioittavat, katsovat hänen ylön, että he hänen häpiänsä näkevät; mutta hän huokaa ja lankee maahan.
9 Ahnie a khinnae teh amae hnaboung dawk a kamnue eiteh, apout nahane pouk hoeh. A lung ka pahawi e tami awm hoeh. Kângairunae koe a pha toe. Oe BAWIPA taran ni tânae a hmu toung dawkvah, kaie reithai rucatnae hah na khen pouh haw.
Hänen saastaisuutensa tarttuu kiinni hänen liepeesensä; ei hän olisi luullut, että hänelle näin pitäis viimein käymän; hän on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan, ja ei kenkään sittekään ole, joka häntä lohduttaa: Herra, katso minun raadollisuuttani, sillä vihollinen suuresti kerskaa.
10 Taran ni a kut hoi hnopainaw pueng na lawp toe. Ahnimanaw hah nama e tamimaya kamkhuengnae thung kâen hanh telah na ngang e Jentelnaw ni ahnie hmuen kathoungpounge dawk a kâen awh e ka hmu.
Vihollinen on pannut kätensä kaikkein hänen kallisten kaluinsa päälle; sillä hänen täytyy katsoa päältä, että pakanat hänen pyhyytensä kävivät, joista sinä kieltänyt olet, ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaas tuleman.
11 Ahnie taminaw pueng teh cingou laihoi rawca a tawng nalaihoi, ao awh. A hring nahanelah, amamae hnopainaw hah rawca hoi athung awh. Oe BAWIPA kai teh dudamnae kâhmo toung dawkvah, khen nateh pouk haw.
Kaikki hänen kansansa huokaavat, leipää kerjäten; he antoivat parhaat kappaleensa ruasta, että he sielunsa virvoittaisivat. Herra, katso siis ja näe, kuinka minä olen halvaksi tullut.
12 Lam dawk ka cet cathuk takhang e pueng Cathut e puenghoi lungkhueknae hnin nah kai dawk pacekpahleknae ka sak e, kaie rucat patawnae patetlah kâhmo e tami o hoi o hoeh e khen nateh pouk awh haw. Nangmouh hoi kâkuen hoeh maw.
Eikö tämä teihin koske, kaikki jotka tästä käytte ohitse, katsokaat siis ja nähkäät, jos joku kipu on niinkuin minun kipuni, joka minua niin syö; sillä Herra täytti minun surulla hirmuisen vihansa päivänä.
13 Nama ni a lathueng lahoi na tha e hmai teh kaie ka hru thung na bo sak. Ka khok hanelah tamlawk na yangda teh, hnuklah na kamlang sak. Kanîruirui kingkadi lah na ta teh thayung laipalah na o sak.
Korkeudesta hän lähetti tulen minun luihini, ja antoi sen voimallisen olla niissä; minun jalkani eteen viritti hän verkon, ja sysäsi minun takaperin: hän on tehnyt minun autioksi, että minun ylipäivää täytyy murehtia.
14 Kai ni kâ ka eknae hah hnori ka phu e patetlah ahnie kut hoi ka lahuen dawk a thueng teh, na yawngyen. BAWIPA ni ka thaonae hah a bo sak teh ka kangdue thai hoeh nahan ka sak e taminaw e kut thung na pha sak.
Minun syntini ijes on sidottu, ne ovat väätyt hänen kädessänsä, ja astuneet minun kaulani päälle; hän on minun voimani heikoksi tehnyt; Herra on antanut minua niiden käsiin, joista en minä voi nousta ylös.
15 BAWIPA ni kaie tami athakaawmnaw hah ka thung hoi na takhoe pouh. Kai na ka taran niteh, kaie thoundounnaw raphoe hane tamihupui na kaw pouh. Bawipa ni Judah tanglakacuem hah misur katinnae tangkom dawk a katin.
Herra on tallannut kaikki minun väkeväni alas, jotka minulla olivat, hän on antanut minusta kokouksen kuuluttaa, minun nuoria miehiäni kadottamaan; Herra on sotkunut viinakuurnan neitseelle, Juudan tyttärelle.
16 Hote kecu dawkvah, kai teh ka ka. Ka mit dawk hoi mitphi teh tui patetlah a lawng. Ka hringnae teh a lunghawi sak teh, lungkaroumsak hane tami teh kai hoi ka kâhla toe. Ka taran ni na tâ toung dawkvah, kaie ka canaw teh a kahma awh toe.
Sentähden minä niin itken, ja molemmat minun silmäni vettä vuotavat, että lohduttaja, joka minun sieluani pitäis virvoittaman, on minusta kaukana; minun lapseni ovat pois, sillä vihollinen on voittanut.
17 Zion khopui teh a kut a dâw eiteh, a lungkaroumsak hane tami awmhoeh. BAWIPA ni Jakop teh a tengpam vah a tarannaw a hruek pouh toe. Jerusalem khopui teh ahnimouh rahak vah, kathounghoehe hno patetlah ao toe.
Zion ojentaa kätensä, vaan ei kenkään ole joka häntä lohduttaa; Herra on käskenyt Jakobista, että ne, jotka hänen ympärillänsä ovat, hänen vihollisensa olisivat; sillä Jerusalem pitää heidän seassansa niinkuin saastainen vaimo oleman.
18 BAWIPA teh a lan, kâpoelawk kai ni ka ek toe. Oe miphun a buemlah, thai awh nateh kaie rucatnae hah khenhaw. Thoundounnaw hoi tanglakacuemnaw san lah be a hrawi awh toe.
Herra on vanhurskas; sillä minä olen hänen suullensa tottelematoin ollut. Kuulkaat, kaikki kansat, ja katsokaat minun kipuani; minun neitseeni ja nuorukaiseni ovat vankiuteen menneet.
19 Ka pahren e nangmanaw kai ni na kaw awh. Hateiteh, ahnimouh ni kai dawk yuemkamcu awh hoeh. Kaie vaihmanaw hoi kacuenaw teh, hring nahane rawcanaw a tawng awh navah, kho thung vah be a due awh toe.
Minä kutsuin ystävääni (avukseni), mutta he ovat minun vietelleet; minun pappini ja vanhimmat kaupungeissa ovat nääntyneet, sillä he kerjäävät leipää henkeänsä virvoittaaksensa.
20 Oe BAWIPA kai hah na khenhaw! Kai dawk reithai rucatnae a pha toe. Ka hringnae ni runae a kâhmo toe. Ka lungthin hai phang a kahma toe. Bangkongtetpawiteh, kai ni puenghoi ka payon toe. Alawilah tahloi e taran ao teh imthung hai duenae patetlah ao.
Herra, katso, kuinka minä olen ahdistuksessa, että se kaikki minun sisällyksiäni kivistelee, minun sydämeni tykyttää minun ruumiissani; sillä minä olen täynnä murhetta; ulkona miekka ja kotona kuolema on minun leskeksi tehnyt.
21 Kaie ka cingounae lawk hai a thai eiteh, kai lungpahawikung awm hoeh. Kaie reithai rucatnae hah ka tarannaw abuemlah ni koung a thai toe. Ahnimouh ni nama ni na sak e hno dawk lung koung ahawi awh. Nama ni na pathang e hnin dawk a pha torei ahnimouh hai kai patetlah awm awh naseh.
Kyllä se kuuluu, että minä huokaan, ja ei kuitenkaan minulla ole lohduttajaa; kaikki minun viholliseni kuulevat minun onnettomuuteni, ja siitä riemuitsevat, sillä sinä sen teet. Niin anna siis sen päivän tulla, jonka sinä kuuluttanut olet, että heille kävis kuin minullekin.
22 Ahnimae thoesaknae pueng heh nama e hmalah phat van naseh. Kai ni kâ ka eknae pueng kai koe a pha e patetlah ahnimouh dawk hai phat van seh. Kaie ka cingounae teh apap dawkvah, kaie ka lungthin teh a tâwn toe.
Anna kaikki heidän pahuutensa tulla sinun etees, ja tee heille, niinkuin sinä minullekin teit kaikkein minun pahain tekoini tähden; sillä minun huokaukseni on suuri, ja minun sydämeni on murheissansa.
