Job 19
1 Job ni a pathung teh,
Job vastasi ja sanoi:
2 Atueng nâsittouh maw ka hringnae he runae na poe awh teh, lawk hoi kai na raphoe awh han.
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Vai hra totouh na pathoe awh e ka tak dawkvah na payon awh nakunghai na kayak awh hoeh.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Ka payon katang pawiteh, ka payonnae teh kai dawk pou ao han.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Kai na taranlahoi na kâoup awh teh, kai kayanae heh kai na tarannae lah na hno awh pawiteh,
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 kai dawkvah Cathut a payon tie hoi, a tamlawk hoi na ramuk tie hah panuek awh.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Payonnae kong dawkvah ka hram pawiteh, na thai pouh mahoeh. Puenghoi ka hram nakunghai lannae hah awm hoeh.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Ka tapuet thai hoeh nahanlah ama ni ka lamthung hah a pâbing. Ka lamthung dawk hmonae hah a ta.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Ka bawilennae hah na rading pouh teh, ka lû dawk e bawilukhung hah na la pouh.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Avoivang hoi vekvek na phi te ka kahma toe. Ka ngaihawinae teh, thingkung patetlah na phawk pouh.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Kai na taranlahoi a lungkhueknae hah a kâan sak teh, a taran buet touh e patetlah na touksin.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 A ransahu hah a kamkhueng awh teh, kai na taran lahoi lamthung a rasoun awh, ka lukkareirim tengpam petkâkalup lah na ven awh.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Ka hmaunawnghanaw hah ahla nah koelah na puen pouh teh, ka panue e naw hah tamitavan lah koung ao awh.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Ka imthungnaw hai ka hmawt thai hoeh toe. Ka huikahawinaw ni koung na pahnim awh toe.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Ka im dawk kho kasaknaw, ka sannunaw ni imyin lah na pouk awh. Ahnimae mithmu vah imyin lah ka o.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Ka sannaw hah ka kaw eiteh, na pato awh hoeh toe. Lawkkanem hoi pasawt a ngai toe.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Ka hringnae teh ka yu hanelah a hnueai e lah ao teh, rei ka tâcawt e hmaunawnghanaw hanelah ngai ka tho e la awm hoeh toe.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Camoca ni patenghai na dudam awh. Ka thaw navah kai taranlahoi lawk a dei awh.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Ka huiko kamyawng pueng ni na panuet awh. Ka lungpataw e naw ni hai kai tarankung lah koung ao awh.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Ka vuen hoi ka tak hai ka hru dawk rapkâbet. Kahâhli duengdoeh kaawm toe.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Oe, nangmouh ka huinaw, na pahren awh haw, na pahren awh haw, bangkongtetpawiteh Cathut e kut hoi na hem e la ka o toe.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Bang kecu dawk maw Cathut na rektap e patetlah kai hah na rektap awh. Ka takthai dawk ka khangnae he na khout sak awh hoeh rah maw.
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Oe, ka lawknaw he ca lah ka thun pawiteh, cauknaw dawk pakhum boipawiteh,
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 thutnae sum hoi, talung dawk thut e a yungyoe hanelah awm pawiteh,
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 kai na karatangkung teh a hring tie hah ka panue. A hnuktengpoung nah talai van bout a kangdue han.
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Ka vuen heh raphoe hnukkhu hoi, ka takthai hoi Cathut hah ka hmu han tie hah ka panue.
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Kai kama roeroe ni ka hmu vaiteh, ayâ alouk ni a hmu dueng laipalah, kai ni kamae mit hoi roeroe ka hmu han. Banghloimaw ka thung e ka lungthin ni a rabui.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Hno coungnae a kung teh, kai dawkvah hmu awh eiteh, bangtelamaw, ahni teh rektap han, na tet awh boipawiteh,
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 Namamouh ni tahloi teh taket awh. Bangkongtetpawiteh, lungkhueknae ni tahloi hoi reknae hah tâco sak. Lawkcengnae ao tie hah panuethai nahan telah ati.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
