Kamtawngnae 42
1 Jakop ni Izip ram vah cakang ao tie a panue teh, a capanaw koevah bangkongmaw sut na kâkhet awh.
Mutta koska Jakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sanoi hän pojillensa: mitä te katselette toinen toisenne päälle?
2 Izip ram vah cakang ao tie ka panue dout laipalah hring awh nahanlah hawvah cet awh nateh mamouh hanlah ran awh haw, telah ati.
Ja sanoi: katso, minä kuulen Egyptissä olevan jyviä; menkäät alas sinne, ja ostakaat meille sieltä, että me eläisimme, ja emme kuolisi.
3 Hottelah Joseph hmaunaw hra touh teh cakang ran hanlah Izip ram a cei awh.
Niin menivät kymmenen Josephin veljeä alas, ostamaan jyviä Egyptistä.
4 Hatei, Joseph e a nawngha Benjamin teh a hmaunaw koe Jakop ni cetsak van hoeh. Bangkongtetpawiteh, runae kâhmo langvaih ati.
Mutta BenJaminia, Josephin veljeä, ei lähettänyt Jakob veljiensä kanssa; sillä hän sanoi: ettei hänelle vahinkoa tapahtuisi.
5 Isarel canaw teh cakang ran hanelah a cei awh. Bangkongtetpawiteh Kanaan ram hai takang teh a tho van.
Niin läksivät Israelin lapset matkaan (jyviä) ostamaan muiden seurassa; sillä nälkä oli Kanaanin maalla.
6 Joseph teh ram thung bawi a tawk teh, hote ram pueng koe cakang kayawtkung lah ao. Hottelah Joseph e hmaunaw a tho awh teh, a hmalah talai khet laihoi a tabo awh.
Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, hän antoi myydä jyviä kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hänen eteensä.
7 Joseph ni a hmaunaw hah a hmu teh a panue. Hatei, ka panuek hoeh e patetlah a kâsak teh, ahnimouh koe lawkkahram lahoi nâhoi maw na tho awh atipouh. Ahnimouh ni cakang ran hanelah Kanaan ram hoi ka tho awh atipouh.
Ja Joseph näki veljensä, ja tunsi heidät, ja teeskeli hänensä oudoksi heitä vastaan, ja puhui kovasti heidän kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan syötävää.
8 Joseph ni a hmaunaw hah a panue, hatei ahnimouh ni ahni teh panuek awh hoeh.
Ja Joseph tunsi veljensä, vaan ei he häntä tunteneet.
9 Joseph ni ahnimouh kong dawk mang a sak e hah a panue teh ahnimouh koe katuetnaw doeh, khoram caicinae khet hanelah kathonaw doeh atipouh.
Niin Joseph muisti unensa, jotka hän oli nähnyt heistä; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.
10 Ahnimouh ni nahoeh bo ka bawipa, na sannaw hah cakang ran hanelah ka tho awh e doeh, ati awh.
He vastasivat häntä: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyviä.
11 Tami buet touh e capanaw doeh, tami kahawi doeh. Na sannaw heh katuetnaw nahoeh, atipouh.
Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eikä sinun palvelias ole ikänänsä olleet vakojat.
12 Hatei ahni ni ahnimouh koe na yuem awh hoeh, khoram caicinae khet hanelah na kathonaw doeh atipouh.
Hän sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.
13 Ahnimouh ni, na sannaw hah hmaunawngha hlaikahni touh ka pha awh. Kanaan ram kaawm tami buet touh e capanaw doeh. Kanawpoung e teh apa koe ao. Buet touh e teh awm hoeh toe, ati awh.
He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymmentä veljestä, yhden miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meidän isämme tykönä, mutta yksi ei ole sillen eleillä.
14 Hatei Joseph ni ahnimouh koe katuetnaw doeh ka tie hah a tang doeh.
Joseph sanoi heille: sepä se on, kuin minä olen teille puhunut, sanoen: vakojat te olette.
15 Hettelah tanouk e lah na o awh han. Kanawpoung e hah hi tho hoehpawiteh Faro hringnae noe lahoi hete hmuen koehoi na tâcawt awh mahoeh.
Siinä teitä pitää koeteltaman. Niin totta kuin Pharao elää, ei teidän pidä täältä pääsemän, jollei teidän nuorin veljenne tule tänne.
16 Nangmouh dawk lawkkatang ao maw awm hoeh maw, nangmae lawk tanouknae lah nangmouh thung dawk e buet touh patoun awh nateh, na nawngha teh thokhai naseh. Nangmouh teh thongim thung na o awh han rah, hoehpawiteh Faro hringnae noe lahoi katuetnaw katang doeh ka ti han, telah ati.
Lähettäkäät yksi teistänne, joka tuo teidän veljenne tänne: mutta teidän pitää vankina oleman, niin teidän puheenne koetellaan, jos teissä totuus on; mutta jollei, niin totta kuin Pharao elää, te olette vakojat.
17 Hottelah hnin thum touh abuemlah thongim a paung.
Niin hän pani heidät kiinni kolmeksi päiväksi.
18 Apâthum hnin vah Joseph ni ahnimouh koe hettelah sak awh na hring awh han. Bangkongtetpawiteh, Cathut hah ka taki,
Ja kolmantena päivänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotte elää, niin tehkäät näin; sillä minä pelkään Jumalaa.
19 tamikalan lah na awm awh pawiteh nangmouh thung dawk buet touh thongim bawt seh. Alouknaw teh ban awh nateh, takang ka tho e ni imthungnaw hanelah cakang hah phawt awh.
Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teidän veljistänne olla sidottuna teidän vankihuoneessanne; mutta menkäät te ja viekäät kotia, mitä te ostaneet olette nälkää vastaan kotonanne.
20 Hahoi kanawpoung e hah kai koe thokhai awh. Hat pawiteh, na lawk kamceng vaiteh na dout awh mahoeh, atipouh teh hottelah a sak awh.
Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, että teidän sananne todeksi löyttäisiin, ettette kuolisi; ja he tekivät niin.
21 Ahnimouh ni hmaunawngha koe sak awh e hah payon poung awh toe, na pahren awh telah kâhei awh lahun nah a lungpuen e ka hmu awh eiteh, ka tarawi ngai awh hoeh. Hatdawkvah hete temdengnae ni na thosin e doeh, telah buet touh hoi buet touh a kâdei awh.
Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meidän veljemme tähden; sillä me näimme hänen sielunsa ahdistuksen, koska hän meiltä armoa rukoili, ja emme kuulleet häntä; sentähden on tämä ahdistus meidän päällemme tullut.
22 Reuben ni ahnimouh koe camo taranlahoi yonnae sak hanh awh, telah nangmouh koe ka dei nahoehmaw. Na thai ngai awh yawmaw. Hatdawkvah khenhaw! a thipaling phu teh atu maimouh koe hei e lah ao toe, telah atipouh.
Ruben vastasi heitä, sanoen: enkö minä puhunut teille, sanoen: älkäät tehkä vääryyttä nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt hänen verensä meiltä vaaditaan.
23 Hatei Joseph ni lawk tâhlat hno lahoi lawk a dei dawkvah, kho a khan awh e hah Joseph ni a thai panuek doeh tie hah ahnimouh ni panuek awh hoeh.
Vaan ei he tietäneet Josephin sitä ymmärtävän; sillä hän puhui heille tulkin kautta.
24 Hahoi ahnimouh koehoi alouklah a cei teh a ka. Ahnimouh koe bout a tho teh bout a pato, ahnimouh koehoi Simeon hah a hmu awhnae koe a katek.
Ja hän käänsi itsensä heistä, ja itki. Koska hän jällensä käänsi heidän puoleensa ja puhutteli heitä, otti hän Simeonin heiltä, ja sitoi hänen heidän nähtensä.
25 Joseph ni ahnimouh cawngko dawk cakang cui hane hoi ahnimae tangka hai cawngko dawk pâseng hanelah kâ a poe. Hateh hottelah a sak awh.
Ja Joseph käski heidän säkkinsä täytettää jyvillä, ja annettaa heidän rahansa jälleen itsekunkin omaan säkkiinsä, ja annettaa heille evästä matkalle; ja heille tehtiin niin.
26 Ahnimouh ni cakang la dawk aphu sak awh teh a tâco awh.
Ja he panivat kalunsa aaseinsa päälle, ja läksivät sieltä.
27 Ahnimouh thung dawk tami buet touh ni a roe awhnae koe lanaw rawca poe hanelah cawngko a paawng teh tangka hah a hmu, cawngko som dawkvah ao.
Koska yksi heistä avasi säkkinsä, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja äkkäsi rahansa säkkinsä suussa,
28 Hottelah a hmaunawnghanaw koevah, kaie tangka bout a ta awh, khenhaw! hei, kaie cawngko dawk ao hei, telah ati. A lungphuen awh teh Cathut ni hettelah na sak aw hei. Bang ngainae han na vaimoe telah ati awh teh, pâyaw laihoi buet touh hoi buet touh a kâkhet awh.
Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso, se on minun säkissäni. Niin heidän sydämensä vavahtui, ja hämmästyivät keskenänsä, sanoen: miksi on Jumala meille näin tehnyt?
29 Kanaan ram a na pa Jakop koevah a pha awh, a kâhmo awh e pueng hah a dei pouh awh.
Koska he tulivat isänsä Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat he hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli, sanoen:
30 Hot ram dawk e bawi lah kaawm e ni ka matheng poung lah na pato awh teh, ram katuetnaw lah na o awh.
Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitä maan vakojina.
31 Hatei, kaimouh ni ahni koe, tamikalannaw doeh. Katuetkung lah khoeroe kaawm awh hoeh.
Ja me vastasimme häntä: me olemme vaat, emme ole ikänänsä oleet vakojat.
32 Hmaunawngha hlaikahni touh ka o awh teh, apa e capa lah ka o awh. Buet touh teh awm hoeh toe. Kanawpoung e teh atu Kanaan ram vah apa koevah ao, telah ka ti pouh awh.
Me olimme kaksitoistakymmentä veljestä meidän isämme poikaa: yksi ei ole silleen eleissä, ja nuorin on nyt isämme tytkönä Kanaanin maalla.
33 Hahoi hote ram dawk e bawi ni hettelahoi tamikalan lah na onae ka panue han. Na hmaunawngha buet touh cettakhai awh nateh, na imthungnaw hanelah cakang hah phawt nateh cet awh.
Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitä minä tunnen, jos te olette vaat: yksi teidän veljistänne jättäkäät minun tyköni, ja ottakaat teidän taloinne tarve, ja menkäät pois.
34 Kanawpoung e hateh, kai koe thokhai awh, hat pawiteh katuetkung lah awm laipalah tamikalan doeh tie ka panue han. Hate ram dawk hno na yo awh han na ti pou, telah ati awh.
Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, niin minä ymmärrän, ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan minä myös teidän veljenne jälleen, ja saatte tehdä kauppaa tässä maakunnassa.
35 Hahoi, cawngkonaw hah a rabu awh lahun navah, pouk laipalah tangka tangoung hah cawngko dawk ao teh, ahnimouh hoi a na pa ni tangka tangoung hah a hmu awh toteh a lungpuen awh.
Ja tapahtui, koska he tyhjensivät säkkejänsä, katso, oli itsekunkin rahakäärö hänen säkissänsä: ja kuin he näkivät rahakäärönsä, hämmästyivät he isänsä kanssa.
36 A na pa Jakop ni nangmouh ni ka canaw koung na kahma sak awh toe. Joseph awm hoeh toe, Simeon hai awm hoeh toe. Benjamin totouh ceikhai han na kâcai awh. Hete hnonaw pueng ni na ratet toe, telah ati.
Niin sanoi Jakob heidän isänsä heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi: Joseph ei ole elävissä, eikä Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te vielä viedä pois; minun kohtaani nämät kaikki tapahtuvat.
37 Reuben ni a na pa koevah, nang koe ka thokhai hoehpawiteh, ka capa roi heh thet yawkaw. Ahni heh ka kut dawk na poe nateh, nang koe bout ka thokhai han, telah ati.
Ruben vastasi isällensä, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen minä häntä jälleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna häntä minun haltuuni, minä hänen sinulle jälleen (kotia) tuon.
38 Hatei ahni ni, ka capa heh nangmouh koe cet van mahoeh, a hmau a due toe, ahni dueng doeh toe. Na ceinae lam dawk runae na kâhmo pawiteh, ka sampo heh lungmathoenae phuen dawk na loum sak awh han toe, telah ati. (Sheol h7585)
Hän sanoi: ei minun poikani pidä menemän alas teidän kanssanne: sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on jäänyt yksin, ja jos hänelle tapahtuis jotakin pahaa tiellä, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan. (Sheol h7585)
