Zechariah 6
1 Hijou chun keiman chunglang kaven ahileh sakol kangtalai li sumang molsang teni kikah a kon in ahung doh in ahi.
Ja minä taas nostin silmäni ja näin: ja katso, siellä olivat neljät rattaat, jotka lähtivät kahden vuoren välistä; ja ne vuoret olivat vaskiset vuoret.
2 Sakol kangtalai masa chu sakol san in ahin kaijin, ani channa chu sakol vommin ahin kaijin ahi.
Ensimäisten ratasten edessä olivat ruskiat orhiit, ja toisten ratasten edessä mustat orhiit;
3 Athum channa chu sakol kangin ahinkai jin, ali channa chu sakolpol hattah ahiuve.
Mutta kolmanten ratasten edessä valkiat orhiit, ja neljänten ratasten edessä kirjavat, väkevät orhiit.
4 Vantil eihoulimpi pachu ka dong in, Pakai hiche khopi hi ipi hitam ka tileh,
Ja minä vastasin ja sanoin enkelille, joka minun kanssani puhui: minun herrani, mitä nämät ovat?
5 Vantil chun eidonbut in, “Hiche hohi leiset pumpi Pakai masanga ding lhagao li hochu ahiuve ati. Amahohi anatong dinga hung potdoh ahiuve.
Ja enkeli vastasi ja sanoi minulle: ne ovat neljä tuulta taivaan alla, jotka tulevat ulos, astumaan kaiken maan hallitsian eteen.
6 Sakol vommin akaihi sahlanga che ding, akang in akai hi lhumlama che ding chu leh apollin akaihi lhanglanga che ding ahi.
Jossa ne mustat orhiit, ne menivät pohjaa päin, ja valkiat noudattivat niitä; mutta kirjavat menivät etelää päin.
7 Hiche sakol hattah hohi leiset chung kholtoh leding a thanomtah a hung kipatdoh ahiuve. Chuleh Pakai chun aseijin,” cheuvin leiset chung gakhol tauvin” ati. Hiti chun amaho akhol toh din ache tauve.
Ja ne väkevät läksivät ja menivät ympärinsä, niin että he kaikki maat vaelsivat. Ja hän sanoi: menkäät ja vaeltakaat maata ympäri; ja he vaelsivat maan lävitse.
8 Hijou chun Pakaiyin eihin kouvin aseijin ahi, “Vetan, sahlang gamsunga dinga kitolho khu hiche sahlam gamsunga kalung hanna achen dai taovin ahi.
Ja hän kutsui minua, puhutteli minua ja sanoi: katso, ne jotka pohjaan menevät, antavat minun henkeni levätä pohjan maalla.
9 Pakai thupeh ka kom ah ahung lhung kitnin hitin aseije
Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
10 Babylon gamma konna sohchang hundoh holah a kon in Heldai leh Tebiah chuleh Judiah hichenghi puijin lang hiche nikho ma chun Zephaniah chapa Josiah hengah chen ati.
Ota vangeilta, Heldailta ja Tobialta ja Jedajalta, ja tule jälleen sinä päivänä, ja mene Josian Zephanjan pojan huoneeseen, jotka Babelista tulleet ovat.
11 Chuteng leh dangka le sana la uvin lang lallukhuh sem un thempu chungnung Joshediah chapa Joshua chu khuhpeh un,
Mutta ota hopiaa ja kultaa, ja tee kruunuja, ja pane Josuan Jotsadakin pojan, ylimmäisen papin päähän,
12 Chuleh ama komma hitin seijun, hatchungnung pen Pakaiyin hitin aseije, veuvin Abah kiti mikhat munna kon in hung khangtou tauvin tin chuteng leh aman Pakai Hou-in chu ahin tun doh ding ahi.
Ja sano hänelle: näin sanoo Herra Zebaot: katso, yksi mies on, jonka nimi on Vesa; sillä hänen allansa pitää kasvaman, ja hän on rakentava Herran templin.
13 Hichepa hin Pakai Hou-in asahdoh a loupina jong hung in chang ing chuleh alaltouna-a jong hung touva chuleh alaltouna-a chu thempua hung pang ding chuleh akikah lhonna chamnale lungmonna,
Ja Herran templin on hän rakentava, ja hänen pitää kunnian kantaman, istuman ja hallitseman istuimellansa, ja oleman papin istuimellansa, ja heillä pitää molemmilla rauha oleman.
14 Chuteng leh lallukhuh chu Pakai Hou-in sunga kikoija Heldai, Tebiah chu leh Zephaniah chapa Josiah hetdoh jingna dinga kikoi ding ahi.
Ja ne kruunut pitää oleman Helemin, Tobian, Jedajan ja Henin, Zephanjan pojan, muistoksi Herran templissä.
15 Hitia chu khol gamla tah a konna jong hung diu Pakai Hou-in sahna a hi hung pang ding, hiteng chuleh hatchungnung pen Pakaiyin eihinsol ahi ti nahet diu ahi. Nangin Pakai na Pathen thuthu nanunna ahileh hiti ahi hung guilhung ding ahi.
Heidän pitää kaukaa tuleman ja rakentaman Herran templin, ja teidän pitää ymmärtämän Herran Zebaotin lähettäneen minun teidän tykönne. Tämä pitää tapahtuman, jos te muutoin Herran teidän Jumalanne äänelle hyvin kuuliaiset olette.
