Joshua 7
1 Ahinla Israel’in sapset changsa thilho chungahin thupeh anapalkeh’un ahi. Achan kitipa hin sapset changsa thilho phabep chu ana gudohtan, hijeh chun Pakai chu Israel chungah analunghang lheh jengin ahi. Achan kitipa hi, Judaphung sunga Zerah chapa Zimri chilhah’a kon Carmi chapa ahi.
Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten päälle.
2 Joshua’n Jericho a kon in, Beth’aven kom, Bethel solama um Ai khopi velhi dingin mi phabep asollin ahi.
Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät ja vakosivat Ain.
3 Amaho ahung kile phatnun Joshua kommachun hitin aseijun ahi, “Eiho ibonnuva ichetouvu angaipoi ajeh chu hiche Ai khopi nokhumding khun mi sangni ahilouleh sangthum kal ngaiponte atiuvin ahi. Amahokhu lhomchabou ahiuvin eiho ibonchauva ichetoukhoh’u angaipoi atiuve.”
Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.
4 Hijeh chun mi sangthum tobang asollun ahileh gimneitah’in gal ahinlal tauvin ahi.
Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestä.
5 Ai khomiten Israel hochu akhopiu kelkotna kon in Sheberim geijin ahin dellutnun lamsah lamma nungjam hochu mi somthum le gup tobang athatnun ahi. Hitobang thilsoh’a konhin Israelte chu kichatnan adimtauvin alungu adailheh jengtauvin ahi.
Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.
6 Joshua leh Israel upate jouse lunghemmin aponsillu abot-eh jengun, aluchanguvah leivui akinu’vin Pakai thingkong maija chun tolla abohkhup un nilhahlang geijin akisehgim jengun ahi.
Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.
7 Hichun Joshua akapjah jengun, “O Pakai Pathen hiche Amor mite thagamding bepma hi ipi dinga hiche Jordan hi neihinpui galkaiju ham? Hitiding sanga hi Jordan gallang khatna chu neichenden sah jenguleh itiaham?
Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!
8 Pakai, Israel hi agalmitea konna hi ajam theibepma ahileh ipi kaseithei dingham?
Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää vihollistensa puoleen?
9 Ajeh chu, Canaan mitele hiche gamsunga cheng miteho hin hichehi ajahdoh phatnuleh, amahon eihin umkimvel’un tin hiche gam leisetna konna hi eisuhmang tah louding diuham? Chutengleh aming loupe jaangaina hi itiding hitam?” ati.
Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella nimelläs?
10 Ahinlah Pakaiyin Joshua kommah ahin seijin, “Kithoudoh loijin, ipi dinga bohkhupma kijamjeng nahiham?
Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?
11 Israel’in kakitepna asukeh’in sapset changsa thilho aguuvin, eijoulhepmun athilkeo lah’uva akoijun ahi.
Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.
12 Hichejeh a hi Israelte agalteu masanga dingjou louva gallel’a jamma ahiuve. Tuahi Israelte amaho jeng jonghi suhmang dinga umma ahitauve. Nalah’uva um sapset changsa thilkeoho chu nasuhmang lou’uleh keiman nangho kaumpi louding nahiuve.
Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.
13 Thoudoh’in lang, jing nikho kigotna dingin namite hi amaho le amaho kisuhthengsah’in. Ajeh chu, Pakai Israel Pathennin aseije, O Israel, sapset changsa thilkeoho chu nalah’uva akiselden nalaije, hicheho hi nahinlahdoh tokah’uva galmasanga nadin joulou diu ahi.
Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte pois teidän seastanne.
14 Jingkah tengleh naphung dungjuijuva nahung kigoldiu ahi, hiteng chuleh Pakaiyin achonsepa chu koiphung penna konham ti ahinphondoh ding ahi. Pakaiyin ahilhendoh phung chu aphungkhaija nahung kigoldohdiu, Pakaiyin achonse phungkhai chu ahin lhendoh ding ahi. Pakaiyin ahinlhendoh phungkhai chu hung kigoldiu achonse insung chu ahin lhendoh ding ahi. Ajonapen’a chu achonse insung mite chu khatkhatna hung kigoldohdiu ahi.
Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen: ja jonka sukukunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle Herran arpa lankee, pitää käymän edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.
15 Koi hileh hiche sapset chang thil ana gupen pen amatah chu aneijouse toh halvam thading ahi, ajeh chu aman Pakai kitepna chu apalkeh’a Israel chunga hitobang hamsetna chu achuhsah ahi,” ati.
Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän Herran liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.
16 Joshua’n jong jingkah langin matah’in athouvin Israel phungho chu Pakai maijah ahin goldoh’in ahileh Judah phung chu matdoh ahitai.
Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.
17 Hijeh chun Judah phungkhai chu ahung kigoldoh’in ahileh Zerah phungkhai chu akimandoh kittan ahi. Hichejou chun Zerah insungmi chu ahung kigoldoh’un ahileh Zimri insung chu matdoh ahitai.
Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen jälkeen, lankesi arpa Saddille.
18 Zimri insung mite jouse chu amachang cheh khatkhat’in ahung kigoldoh’un ahileh Achan chu ahin mandoh tauvin ahi.
Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.
19 Hichun Joshua’n Achan kommachun hitin aseije, “Kachapa, Israel Pathen loupina hi jana penlang thudihtah seijin, ipi bepseu nanabol hitam phongdoh’in lang, neiseipeh’in, imacha imhihbeh’in” ati.
Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa sitä minulta.
20 Achan’in adonbutnin, “Adih’e, Pakai dounan kana chonsetai.
Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.
21 Thil kichomdoh lah’a chun, Babylon pon hoitah khattoh, dangka shekel jani toh, shekel sangnga gih sana lhonkhat toh kamun ahileh kadeichan kana kilahtai. Hicheho chu kaponbuh sungah dangka chutoh tolla kavuijin ahi,” ati.
Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki, ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia sen alla.
22 Hichun Joshua’n akholtoh dingin mi phabep asollin, amaho acheuvin ahileh Achannin asei bangchun thil kiguho chu dangka chutoh akivuitha chu agamu’uvin ahi.
Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.
23 Amahon ponbuh a konchun hiche thilho jouse chu ahinchoijun Israelte leh Joshua komma chun ahinchoijun, hicheho chu Pakai angsung tollhanga chun asekhommun ahi.
Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne Herran eteen.
24 Hichun Israelte leh Joshua’n Achantoh, dangka leh ponloupi, sanalhon toh, achapate le achanute, abongchal ho, asangan ho, akelngoiho le akeltah ho, aponbuh leh athilho jouse chu Achor phaichammah ahin polutnun ahi.
Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät ne Akorin laaksoon.
25 Hichun Joshua’n Achan jah’a chun, “Ipi dinga nangin ilah’uva hi hitobang hamsetna hi nahin pohlut ham?” ati. Hichun Israelte jousen Achanleh ainsung mite chu song’in aseplih’un atahsa long’u meiyin ahalgam tauve.
Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun merheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.
26 Achan chunga chun songlom aseuvin tuni changgeijin aumjing nalaije. Hijeh chun hiche munchu hichenia patchun Lungkhamna Phaicham akisahtan ahi. Hichepet chun Pakai lunghanna chu adailhatai.
Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on tähän päivään asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tähän päivään asti.
