Jonah 4
1 Pathen in atohgon akhel chun Jonah alungnopmo sahlheh jengin hatah in alung hangin ahi.
Niin Jona pani sen kovin pahaksensa, ja vihastui.
2 Hijeh chun aman Pathen henga alungnop mona aphongin Pakai in a ka kipat doh masanga kana sei hilou ham? Hiche jeh'a hi Tarshish lamma kache hilou ham, ijeh-inem itileh Pathen nangma hi lungset them, hepi them, lunghangvah lou, longlouva lungsetna nei jing Pathen thilsebol louva lunghei kit ji Pathen na hiti kahet jing sa nahi, ati.
Rukoili Herraa ja sanoi: voi Herra! sepä se on, minkä minä sanoin, kuin minä olin vielä maassani, sentähden minä tahdoin myös Tarsikseen paeta; sillä minä tiedän, että sinä Jumala olet armollinen, laupias, pitkämielinen, suuresta hyvyydestä ja kadut pahaa.
3 Hijeh chun Pakai ka hinkho hi keija konin lamang tan, kei dingin hin sangin thi aphajo tai.
Niin ota nyt, Herra, minun sieluni minusta pois; sillä minä kuolisin paremmin kuin eläisin.
4 Chujou chun Pakaiyin “Hitia na lunghang jengpi hi dih na kisah hinam atin ahi”.
Mutta Herra sanoi: luuletkos oikein vihastunees?
5 Hijeh chun Jonah chu khopi a konin solam’a apotdohin lhambuh akisonin hiche limnoija chun atou in khopi chu epi hungsoh mong am tin atouvin ave tan ahi.
Ja Jona läksi kaupungista ja istui kaupungista itään päin, ja teki siellä itsellensä majan ja istui sen alla varjossa, siihenasti kuin hän näkis, mitä kaupungille tapahtuis.
6 Hichun Pakai Pathen in umphung khat akedoh sahin Jonah umna chu akhukhum sah in lim in ason peh tai, hitia hi bolphatna alung hesoh chu lungmonsah ding agon ahi. Hichun Jonah jong um-phungkhat in ajam khum chu akipah beseh jengin ahi.
Mutta Herra Jumala toimitti yhden pensaan, joka kasvoi Jonan ylitse, että se olis hänen päänsä varjonnut, ja virvoittanut häntä hänen vaivassansa; ja Jona riemuitsi siitä pensaasta suurella ilolla.
7 Ahinlah ajing nikhoa kho ahungvah phat in Pathen in lung alhalut in umgui chu aneuvin ahileh um-phung chu anechaijun umphung jong chu agot lhahsah tai.
Mutta Herra toimitti madon huomeneltain, kuin aamurusko koitti, joka söi sitä pensasta, että se kuivettui.
8 Nisa ahung so doh phat in Pathen in nisa aveven asat sah jing in, nisa chun Jonah lujang asal a ahileh amajong alhalhop jeng in athinom leo jeng in ahi. “Kei dingin hitia hin sangin thima apha joi” ati.
Mutta kuin aurinko noussut oli, toimitti Jumala suuren itätuulen, ja aurinko paisti Jonan päähän, että hän tuli voimattomaksi. Niin hän toivotti sielullensa kuolemaa, ja sanoi: minä kuolisin ennenkuin minä eläisin.
9 Hichun Pathenn in Jonah jah’a, um-gui athia na lunghan jeng chu dih nakisah hinam? ati leh Jonah in adonbut nin “Heng’e thina changei ja lunghang ka hitai” ati.
Niin Jumala sanoi Jonalle: luuletkos oikein vihastunees siitä pensaasta? Ja hän sanoi: minä vihastun hamaan kuolemaan asti.
10 Hichun Pakaiyin, “Nangin natu louhel hiche um-gui hi khan jong na khansah theilou jankah khatna mang thah kit ahi tai.
Ja Herra sanoi: sinä armahdat pensasta, josta et mitään vaivaa nähnyt, etkä sitä kasvattanut, joka ynnä kasvoi ja ynnä katosi:
11 Achutileh hiche Ninevah khopi lentah, akhosunga mihem sang jakhat le sang somni jen lhagao, muthim noija umnalai ho leh ganhing tamtah um hohi ka lainatpi lou ding ham?” ati.
Eikö minun pitänyt armahtaman suurta kaupunkin Niniveä, jossa on enempi kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka ei tiedä eroittaa kumpi oikia eli kumpi vasen käsi on, niin myös paljo eläimiä?
