Ezra 9
1 Hicheho jousehi akitoh chaisoh kei phat’in Juda lamkai hochu kakomah ahungun, hiti hin asei taovin ahi: “Israel mipi ho chuleh thempu holeh Levite phabep ho jeng jong hiche gamsunga cheng mipiho a konin athongdoh joupouvin ahi. Amahon Canan mite, Hit mite, Periz mite, Jebus mite, Ammon mite, Moab mite, Egypt mite leh Amor mite chonna kidah umtah ho abol taovin ahi.
Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.
2 Ajeh chu Israel miten hiche mite numei hochu akichenpiu vin chuleh amahoa kon hin achate diuvin ji apui peh un ahi. Hijeh chun hiche kichenna a kilah toh'in namtheng hi asuboh tan ahi. Hiche chungchonna akhoh cheh khat chu lamkai holeh vaihom ho jengin jong hiche thildihlou tah kibol hi alamkai taovin ahi,” atiuvin ahi.
Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.
3 Hiche thuhi kajahdoh phat’in, kasangkhol kaponsil kabottel jengin, kalujang’a kon’in kasam katan lhan kabengmul jong kabotchaiyin, lungthim tongkhatah in katou lhajeng tan ahi.
Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.
4 Sohchang’a hung kile hon hitobang thil dihloutah pihi ahin tohdoh jeng phat’un, Israel Pathen thusei kichatna neiho chengchu ahungun, eihung toupi taovin ahi. Hiti chun keima jong nilhah teng kilhaina phat ahunglhun tokahsen lungthim natah in thipbeh in katou jingin ahi.
Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti.
5 Kilhaina phat ahung lhunphat in von kibottel pumleh lungkham puma katouna a konin kahung dingdoh jengin, kadilsun ka Pathen langa chun kakhut kadom sangin,
Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani tykö,
6 Keima kataovin, “O ka Pathen keima jachat nan kadimtai, namai lang hin ngat ding jong kajah achatai. Ajeh chu kachonset naohi kaluchangu sangin asang jotai chuleh kathepmo naohin van ahin phatai.
Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.
7 Kapu appa teuva pat’in tuni changeijin hiche chonsetna hin kaki phumlut jengun ahi. Hiche jeh chun keiho kahiuvin, kaleng teu ahin, chuleh kathemputeu ahin hiche gamsunga hou neilou te lengho thaneina a kalhalut ji taovin ahi. Hitia chu eina thagam jiuva, gal hinga eina mat jiuva, eichom gam jiuva tunia kadin mun banguva hi jumle jachat thoh'a kaum jitan ahi.
Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.
8 Tuhin phat chomkhat sunghin khotona kachangun, ajeh chu Pakai ka Pathenun mi phabep khat eihinghoi sah taovin ahi. Aman hiche muntheng ahin eivengbit’un ahi. Hitihin Pathen in eihin mit hadohsah un, kasoh channauva kon hin phat chomkhat hi hailhung jouna eihin musah taovin ahi.
Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.
9 Ajeh chu keiho sohchang kana hiuvin, ka Pathenun amingailutna akhonna beichun hiche kasoh channaova konhin eidalha den pouvin ahi. Hiche jeh chun, Persia lengpa chu khotona neitah in kachung’uvah na atohsah in ahi. Aman eihin kiledoh sah un ka Pathennu Houin hi eisem phat sah un, amangthahsa chu eisemphat sah taovin ahi. Aman Judah leh Jerusalem’ah lung mongin eichensah taovin ahi,” ati.
Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.
10 Chuleh tun, “Vo ka Pathennu hichan neiphahsah jouvu nungsang’a hi epi kaseithei nahlai diuham? Ven avelin keihon nathupeh chu kapaidoh taovin ahi.
Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys,
11 Nasohte themgao hochun gihna thucheng hitihin eina seipeh un ahi, “Nanghon nachenpha nao gamsung hi, asunga ana cheng hon kidah umtah le thet umtah jeng chonna hoa apumpia ana suhboh sao ahi. Agam hi among langkhatna pat among langkhat geija thenlou na a dimset ahi,” atiuvin ahi.
Joita sinä olet käskenyt palveliais prohetain kautta, sanoen: maa, johon te menette omistamaan sitä, on saastainen maa, maan kansain saastaisuuden tähden, niiden kauhistusten tähden, joilla he ovat sen täyttäneet saastaisuudellansa, sekä siellä että täällä.
12 “Achateu chu nachanu teutoh kichensah hih un! Achanu teujong nachapateu jidingin pui-peh hih un. Hiche gam mite khantouna diuleh alungmonna diuvin jong tilkhou hih uvin. Nanghon hiche thuhil hi najui uleh nahung hatdoh diu chuleh hiche gam’in ahin sepdoh gapha hochu naphat chompi diu ahi,” ati
Niin ei teidän pidä nyt antaman tyttäriänne heidän pojillensa, ja ei teidän pidä ottaman heidän tyttäriänsä pojillenne; älkäät myös etsikö heidän rauhaansa ja hyväänsä ijankaikkisesti, että vahvistuisitte, ja söisitte maan hyvyyttä, ja saisitte antaa sen teidän lapsillenne ijankaikkiseksi perimiseksi.
13 “Tun keihohi kachonsetnao leh kabolkhel naojeh a gotna chang kahiuvin ahi. Ahinlah kachonset jeh uva kachan diuva lom sanga nemjon gotna neipeuvin, ka Pathennu nangman miphabep pihi eighing hoijun neihin kiledoh sah kit taovin ahi.
Ja niiden kaikkein jälkeen mitkä meidän päällemme tulleet ovat, pahain tekoimme tähden ja suurten synteimme tähden, niin olet sinä meidän Jumalamme säästänyt meidän pahoja töitämme ja antanut meille vapahduksen, niinkuin nyt on.
14 Ahinlah tujengin jong keihon nathupeh hi kasukeh kit taovin, kidah umtah'a hinkho mang hotoh kichentona kanei taovin ahi. Ven nalunghan nahin eisuhmang uva khat jengcha jong hinghoi louhella neisuh gam jeng thei diudol ahi.
Pitäiskö meidän taas sinun käskys käymän ylitse ja tekemän lankoutta tämän ilkiän kansan kanssa? Etkös mahda vihastua meidän päällemme, siihenasti että peräti hukutat, ettei ketään jää, eikä ole pääsemystä?
15 Oh Israel Pakai Pathen, nanghi mi kitah nahi. Na-ang sung’ah kathemmo nao pumin kahunglut ui, hiche themmona jeh a hi keiho koimacha jong na angsunga hunglut ngamlou kahiu ahitai,” ati.
Herra Israelin Jumala! sinä olet vanhurskas. Sillä me olemme jääneet vapahdettaa, niinkuin se tänäpänä on. Katso, me olemme sinun edessäs synneissämme; sentähden ei kenkään voi edessäs pysyä.
