Amos 5
1 Vo Israel mite, na chung uva thi-op la kasah khum’u hi ngai cheh tem’un!
Kuulkaat te, Israelin huone, näitä sanoja; sillä minun täytyy tämän valitusveisun teistä nostaa.
2 Nungah tobang Israel chu akiseplhu tai, avel’a dingdoh kitlou dingin tollhanga akijam den tai.
Neitsy Israel on langennut, niin ettei hän voi jälleen nousta ylös; hän on kukistettu maahan, ja ei kenkään häntä auta ylös.
3 Hatchungnung Pakaiyin hitin aseiye, “Galsat mi sangkhat avaikon teng, mi jakhat bou hung kile jia, mi jakhat avaikon teng, mi somkhat bou hingdoh’a hung kile ji ahiuve’’ ati.
Sillä näin sanoo Herra, Herra: siihen kaupunkiin, josta tuhannen käy ulos, pitää ainoasti sata jäämän, ja josta sata käy ulos, pitää kymmenen jäämän, Israelin huoneesta.
4 Tun, Pakaiyin Israel mite jah’a hitin aseiye,’ “Nahin na diuvin, kahenga hung kilekit tauvin,
Sentähden näin sanoo Herra Israelin huoneelle: etsikäät minua, niin te saatte elää.
5 Bethel kho’a doi-pathen houdin amaicham phunga cheda uvin, Gilgal leh Beersheba mun’a jong doi houdin lut dauvin. Ajeh chu, Gilgal khomite jong sohchanga kikaimang diu, chuleh Bethel khomite jing imalou soh uva mangthah diu ahi,’’ati.
Ja älkäät Beteliä etsikö, ja älkäät tulko Gilgaliin, älkäät myös Bersebaan menkö; sillä Gilgal pitää vietämän vangittuna pois, ja Betel tyhjäksi tuleman.
6 Nahin na diuvin Pakai kom’a hung kilekit uvin, achuti louleh, Pakai chu Israel chunga meikou kisunkhum banga hung deujah ding, naboncha uva nakah vam diu, Bethel kho’a na-doi-pathen uvin jong hichu aphelmit thei lou ding ahi.
Etsikäät Herraa, niin te saatte elää, ettei tuli Josephin huoneeseen sytytettäisi, ja kuluttais, ja ei olisi sammuttajaa Betelissä.
7 Nanghon thudih chu na heikon un, hesoh gentheite din changkha kine nabah sah’un, Nanghon athudih laitah chu kidah um nasosah’un, tolsenan nanei tauve.
Te käännätte oikeuden koiruohoksi, ja kukistatte maahan vanhurskauden.
8 Pakaiyin ahsi ho asem in, ahsi lah’a Bombel leh Ngambom lungthu jong asem e. Aman muthim lhangkhal jong jingkah khovah asosah in, sunlai nisa jong jan muthim asosah theiye. Aman twikhanglen’a twipi ho achopdoh in, leiset chunga aphilhah sah e. Ama chu amin Pakai kiti ahi.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, ja muuttaa kuoleman varjon aamuksi, ja päivästä pimiän yön tekee; joka vedet meressä kutsuu, ja kaataa ne maan piirin päälle, hänen nimensä on Herra;
9 Aman athahat apan in, ahat leh apaote asumang in, akulpi jouseu jong asuhchim peh tai.
Joka raateluksen asettaa väkevän ylitse, ja että raatelia uskaltaa vahvan kaupungin päälle karata.
10 Nanghon thu adih’a tanpa nahot bol’un, thutah seidoh ho jong nadal bol uvin na kidah thouve.
Mutta he vihaavat sitä, joka heitä julkisesti nuhtelee, ja sitä he kauhistuvat, joka oikein opettaa.
11 Nanghon vaicha gentheite chotphan nanei jun, dihlou tah in kai don nopnan nanei jun, achang jouseu nalah peh jiuve. Hijeh chun, nanghon song-in hoitah tah nakisah vangun, asunga nachen louhel diu ahi. Chuleh lengpilei na deitah’a nabol uva tamtah naphu vang un, hicheho’a kon’a chu nanghon lengpitwi nadon louhel diu ahibouve.
Sentähden, että te köyhää sorratte, ja otatte häneltä suuret kuormat jyviä, ei pidä teidän niissä huoneissa asuman, jotka te vuojonkivistä rakentaneet olette; te olette istuttaneet kauniit viinamäet, vaan ei teidän pidä niistä viinaa juoman.
12 Ajeh chu, keiman nasuhkhel u ijat hija, na chonset nau ichan geija nasa ham, ti kahesoh keije. Nangho hi nehguh kilah’a, midih bolgenthei ja pang nahiuve, chuleh thutanna mun’a vaicha tahlelte dihna selmang’a pang nahiuve.
Sillä minä tiedän teidän pahat tekonne, joita paljo on, ja teidän syntinne, jotka raskaat ovat: te ahdistatte vanhurskaita ja otatte sovinnon, vaivaisia myös tuomion edessä sorratte.
13 Hijeh chun, hitobang phat phatlou laitah’a, akam kihup’a umthim beh chu, milung chingho ahiuve.
Sentähden täytyy ymmärtäväisen sillä ajalla vaijeta; sillä se on paha aika.
14 Apha chu ipi ham, hol uvin lang, thilse chu jamsan’un, chutileh nanghon na sei jiu banga, Pakai van Pathen chun na umpi jing thei diu ahi.
Etsikäät hyvää, ja älkäät pahaa, että te eläisitte; niin Herra Jumala Zebaot on teidän kanssanne, niinkuin te kerskaattekin.
15 Thilse hotbol unlang, apha chu ngailuvin; chuleh thutanna munho chu thudih lenna hisah’un, chutileh Pakai van Pathen chun, amite ahingdoh amoh chengse chunga alungsetna akoi ding ahi.
Vihatkaat pahaa, ja rakastakaat hyvää, toimittakaat oikeus porteissa: niin Herra Jumala Zebaot on armollinen Josephin jääneille.
16 Hijeh chun Pakai van Pathen chun hitin aseije, khosung leh vengning koilah jousea thi-op ho ka leh mao o-gin dimlha ding, chuleh akap gunset dinga ka-je them hojong akondiu, ahi.
Sentähden näin sanoo Herra Jumala, Herra Zebaot: jokaisella kadulla on parku oleva, ja jokaisessa kujassa sanottava: voi! voi! ja peltomiehes kutsutaan murheeseen parkumaan niiden kanssa, jotka valitusveisun taitavat.
17 Lengpilei lai jousea mi kap thum jeju ding, ajeh chu Keiman amaho talen kamatsah’a kasuhgam hel soh ding ahi, tin Pakaiyin aseiye.
Niin myös jokaisessa viinamäessä on parku oleva; sillä minä tahdon sinun kauttas vaeltaa, sanoo Herra.
18 Ohe, ada nahiuve! Pakai nikho chu hunglhung taleh tiho. Nanghon Pakai nikho chu ipi tobang ham nahepouve Hiche nikho chun khovah ahinpohlut louhel ding, muthim lhangkhal ahinlhut ding ahibouve.
Voi niitä, jotka Herran päivää pyytävät! Sillä mitä siitä on teille? Se Herran päivä on pimeys ja ei valkeus.
19 Hiche nikho chuleh nangho, Pasal khattou sakei bahkai kicha-a ajamleh vompin ana lamtin’a, vompia kon’a ajamdoh kit’a a-insung alhun’a, a-inbanga akingaileh akhut gul’in ahinchuh tobang nahi diu ahi.
Niinkuin joku pakenis jalopeuran edestä, ja karhu kohtais häntä; ja niinkuin joku tulis huoneesen, ja nojais kätensä seinälle, ja kärmeeltä pistettäisiin.
20 Chutia chu, Pakai nikho chu muthim leh lungjin nikho hiding, lung navah bei leh kipana beikei nikho hiding ahi.
Eikö Herran päivä ole pimiä, ja ei valkia, synkiä ja ei selkiä?
21 Keiman kut nabol jouseu kahon kadei poi, khoppi theng nabol’u jong ka kipah dehpoi. Ajeh chu abon’a atah hilou na bolthu ngen’u ahibouve.
Minä vihaan ja hylkään teidän juhlapäivänne, en myös tahdo haistaa teidän uhrianne.
22 Nanghon pumgo thilto nadeitah’uva nabol’u jong kamit a ka vetpih louhel ding nahiuve.
Ja vaikka te minulle uhraisitte polttouhria ja ruokauhria, en minä kuitenkaan ota niitä otolliseksi, enkä katso teidän lihavaa kiitosuhrianne.
23 O thong jejua vahchoila nasah’u jong thip doh un, selangdah tampi ngeitah’a nasai ju jong ka ngainom poi.
Vie pois minun edestäni sinun virtes jyrinä; sillä en minä voi sinun kanteleittes laulua kuunnella.
24 Chusang in, thudih chu twilong hattah bangin nei musah un, chuleh kanglou twidung bangin chondihna chu lonsah’un.
Mutta oikeus pitää julistettaman niinkuin vesi, ja vanhurskaus niinkuin väkevä virta.
25 Vo, Israel mite, gamthip noija kum somli sunga chu, kilhaina gantha chuleh thilto chom chom ho chu kahenga nahinchoi jingu hinam?
Oletteko te, Israelin huone, minulle teurasuhria ja ruokauhria tehneet neljänäkymmenenä vuotena korvessa?
26 Ahipoi, nanghon na-doi-pathen’u nalengpau Sakkuth leh ahsi pathen na kisem thu-u bou chu najen’un nahou-ve.
Te kannoitte teidän Melekinne majoja, ja teidän epäjumalainne kuvia, teidän jumalainne tähteä, jotka te itse teillenne tehneet olitte.
27 Hijeh’a chu keiman nanghohi Damascus kalpeh’a sohchanga ka kaimang diu nahi tin, Pakaiyin aseiyin, ama min chu Pakai van Pathen ahi.
Niin minä siis annan teidän tästä edemmä Damaskua viedä, sanoo Herra, jonka nimi on Jumala Zebaot.
