2 Corinth 10

1 Tua hi Paul keiman Christa lungneng tah le nunnem tah ahina jal'a kangeh nahiuve–nang hon keima hi kamihina a mikichase chule gamlatah a lekhathot kajihna a bou lung ngamna nei dan in neigel uvin ahi.

Mutta minä Paavali neuvon teitä Kristuksen siveyden ja vakuuden tähden, minä, joka teidän tykönänne ollessani kehno olen, vaan poissa ollessani olen rohkia teitä vastaan.

2 Aphai, tua hi katemnau chu keima kahung tengleh keiho hi mihem hina lunggela lung ngama eingaito hou chuto lungngama kaumu ngailou ahina dinga kangeh nahiuve.

Mutta minä rukoilen teitä, ettei minua vaadittaisi rohkiaksi tykönä ollessani, niinkuin minulla luullaan rohkeus muutamia vastaan olevan, jotka meidän luulevat lihan jälkeen vaeltavan.

3 Keiho mihem kahiuvin, ahivangin mihem galsat in gal kasat pouve.

Sillä ehkä me lihassa vaellamme, emmepä me sentähden lihan jälkeen sodi.

4 Keihon Pathen thahat tah gal manchah chu kamanguvin, vannoi galmanchah ho mihem lunggel pansat-na le kinelkalna lhemho chu ahipoi.

Sillä meidän sota-aseemme ei ole lihalliset, vaan väkevät Jumalan edessä kukistamaan varjeluksia.

5 Keiho hin mihon Pathen ahetdohna ding uvin kiletsahna in adoudal thei jouse kasumang uvin, keihon amahoa dou lungput jouse chu kaman tup un chule Christa thua nung dingin kahil uvin ahi.

Ja me maahan lyömme aivoitukset ja kaiken korkeuden, joka hänensä korottaa Jumalan tuntemista vastaan, ja vangiksi otamme kaiken ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuden alle,

6 Chule nang hon sei ngaina lhingset nanei jou uleh, keihon sei ngailou ho chu amichang cheh a gimbolna kapeh dingu ahi.

Ja olemme valmiit kostamaan kaikkea kovakorvaisuutta, kuin teidän kuuliaisuutenne täytetään.

7 Nang hon gahvet a akilom ding ho naveuvin ahi. Christa a kahi tia kigel ho chun amahon akigelna bang uva keiho Christa a kahiuve ti ahet dingu ahi.

Katsotteko te niiden jälkeen, mitkä silmäin edessä ovat? Jos joku uskaltaa sen päälle, että hän on Kristuksen oma, se ajatelkaan itsellänsä, että niinkuin hän on Kristuksen oma, niin olemme mekin Kristuksen omat.

8 Keima hi Pakaiyin thuneina eipeh kalvala kisona neiyin eikigel inte. Hinla ka thunei nau hin nakisahdoh sah u ahin; hichun nasuhlhah diu hilou ahi. Hitia kathuneina keiman ka manchahna a hin jahcha ponge.

Sillä jos minä vielä enemmän kerskaisin meidän vallastamme, jonka Herra meille antanut on teidän parannukseksenne, ja ei kadotukseksenne, enpä minä häpeäisi,

9 Keiman lekhathot kajih hoa hi nangho kichatsah ding kagot ahipoi.

Etten minä näkyisi teitä lähetyskirjoilla peljättäväni.

10 Ajeh iham itileh mi phabep in, “Paul lekhathot hohi thugil tah ahin chule thanei tah ahi, hinla ama hi thalhom ahi chule athusei hojong pannabei ahi bouve,” atiuve.

Sillä lähetyskirjat (sanovat he) ovat raskaat ja väkevät, mutta ruumiillinen läsnäolemus on heikko ja puhe on ylönkatsottu.

11 Hitobang miho chun keiho tahsa tah a kahung lhun teng uleh keiho gamla tah a lekhathot a thunei tah'a kaseiyu banga khautah a thu katan dingu ahi, ti hi ahet uva pha ahi.

Senkaltainen ajatelkaan, että niinkuin me olemme lähetysvirkain kautta sanoissa poissa-ollessamme, niin me myös olemme itse työllä läsnä-ollessamme.

12 Oh, olmo hih un, keihon nangho koma minasa tah a kiseiho tobanga chu keiho jong kidang tah chu kahiuve tia seina chu kanei pouve! Ahin amaho chu amaho lah a khat le khat kivetkah uva, amaho le amaho hin dan a kitekahna nei ahibouve. Datmo umtah ahiuve!

Sillä emmepä me rohkene meitämme lukea eli verrata niihin, jotka itsiänsä ylistävät; mutta että he itse heillänsä heitänsä mittaavat ja pitävät ainoastaan itse heistänsä, niin ei he mitään ymmärrä.

13 Keima ho thuneina kallama keihon kisonna neideh pouvinge. Pathen in toh ding kin keiho einganse nau hop sunga bou chu kisonna kanei dingu, hichu nangho toh itohkhom nau chan gei hiya ahi.

Mutta emme meitämme kerskaa ylitse määrän, vaan ainoastaan kohtuullisen määrätyn mitan jälkeen, jonka Jumala meille mitannut on, joka myös teihinkin ulottuu.

14 Keihon nachung uva thuneina kaneiyuve tia kaseiyuhi akalval a seiyah kahi pouve. Ajeh iham itileh keiho hi Christa Kipana Thupha thudola Corinth khoa ana hung masa pen kahiuve.

Sillä emmepä me itsiämme leviämmältä anna ulos kuin sopii, niinkuin emme oliskaan teihin ulottuneet; sillä me olemme jo hamaan teidän tykönne Kristuksen evankeliumilla tulleet.

15 Midangin apatdohsa natoh chunga kisonga chule hichu keiho natoh ga ahi tia sei kahi pouve. Chusanga, nalah uva kanatoh uhi ahopsung kehletbea aumna dinga natahsan'u akhantou ding kinem a kahiuve.

Ja emme kerskaa meitämme ylitse määrän vieraissa töissä; vaan me toivomme, kuin teidän uskonne kasvaa teissä, että mekin meidän määrämme jälkeen tahdomme levitä yltäkylläisesti,

16 Chutengle nangho umna kallam peh'a koima dangin atohlouna muna kacheuva Kipana Thupha chu seiphongna kanei thei dingu ahitai. Chutengleh keiho hi midang gamhop sunga natong ahi tia dohna umlou ding ahitai.

Evankeliumia saarnaamaan niille, jotka tuolla puolen teitä asuvat: emmekä meitämme kerskaa niistä, jotka vieraan mitan jälkeen valmistetut ovat.

17 Pathen Thubun asei dung juiyin, “Nangma nakison noma ahileh, Pakai'a bou kisongin,” ati.

Mutta joka kerskaa, se kerskatkaan Herrassa;

18 Miho chu amaho kiseipha ahiuva ahileh, ima phatchomna ding aum gunpoi. Pakaiyin amaho chu aseiphat ding chubou akiphamo pen ahi.

Sillä joka itsiänsä kiittää, ei se ole koeteltu, vaan se, jota Herra kiittää.