Joba 9
1 Job loh koep a doo tih,
Job vastasi ja sanoi:
2 A tueng te ka ming tangloeng dae hlanghing he Pathen taengah metlam a tang thai eh?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Amah te oelh ham ngaih cakhaw, anih te thawngkhat ah pakhat long pataeng a doo thai moenih.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 A thinko cueih tih a thadueng khaw len rhapsat. A thuung dongah anih taengah unim aka mangkhak?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Tlang khaw haimo coeng tih a thintoek ah amih a maelh te khaw ming uh pawh.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Diklai he a hmuen lamloh tlai tih a tung khaw tuen coeng.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Khomik te a uen tih thoeng pawh, aisi khaw catui tloep a hnah.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Vaan ke amah bueng loh a cueh tih tuitunli kah hmuensang dongah a cawt.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Ning buhol neh airhitbom khaw, tuithim tlungkawt khaw a saii neh.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Khenah tloel duela hno len a saii tih tae lek pawt hil ah khobaerhambae coeng.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Kai taeng long a pah mai akhaw ka hmu pawt tih a tinghil akhaw anih te ka yakming moenih.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Paco cakhaw ulong anih a mael sak? Ulong long anih te, “Balae na saii,” a ti nah?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Pathen tah a thintoek mael pawt tih Rahab aka bom rhoek khaw a hmui, a hmui ah ngam uh.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Te dongah anih aisat te kai loh ka doo thai vetih a taengah ka ol ka coelh thai aya?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Ka tang cakhaw kai lai aka tloek taengah ka doo thai pawt tih rhennah ni ka bih.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Ka khue tih kai n'doo cakhaw ka ol a hnatun tila ka tangnah moenih.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Hlithae neh kai kai m'phop tih lunglilungla la ka tloh ping.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Ka mueihla he mael hamla kai m'pae pawt dae olkhaa ni kai n'kum sak.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Thadueng dongah khaw len rhapsat tih laitloeknah dongah khaw unim kai aka tuentah he?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Ka ka neh ka tang akhaw ka boe hae ni, ka cuemthuek cakhaw ka kawn hae.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Ka cuemthuek dae ka hinglu khaw ka ming pawt tih ka hingnah khaw ka kohnue.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Te dongah pakhat la, “Cuemthuek neh halang khaw amah loh a khah,” a ti.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Rhuihet loh a duek sak buengrhuet kae vaengah ommongsitoe kah noemcainah te a tamdaeng.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Diklai he halang kut ah pae tih a laitloek kah maelhmai te a khuk. Te pawt koinih amah te unim?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Ka khohnin khaw aka yong lakah bawn tih a yong dongah a then khaw hmuh uh pawh.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Sangpho canghlong bangla tinghil tih, atha bangla caak dongah cu.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 “Kai he ka kohuetnah ka hnilh pawn eh, ka maelhmai ka hlam saeh lamtah ngaidip saeh,’ ka ti akhaw,
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Ka nganboh he boeih ka rhih tih kai nan hmil mahpawh tila ka ming.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Kai ka boe coeng dae balae tih a honghi nen he ka kohnue eh?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Vuelsong tui dongah ka hluk vetih ka kut lunghuem neh ka cil cakhaw,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 vaam khuila kai nan nuem hae vetih ka himbai neh kamah khaw n'tuei uh ni.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Hlang he kamah bangla a om pawt dongah anih te ka doo koinih laitloeknah la rhenten m'pawk uh ni.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Mamih laklo ah oltloek tih mamih rhoi soah a kut aka tloeng om pawh.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 A cungkui te kai taeng lamloh a khoe mai vetih a mueirhih loh kai n'let sak pawt mako.
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Ka thui neh anih ka rhih pawt dae kai he kamah taengah te tlam te ka om moenih.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
