2 Kawrin 7
1 Thintlo rhoek aw olkhueh he om tangloeng ta, pumsa neh mueihla kaha tihnai boeih lamloh mah neh mah cilpoe uh sih. Pathen rhihnah dongah cimcaihnah te soep sak uh sih.
Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.
2 Kaimih ham ana hoep uh. Kaimih loh ka thae sak uh moenih, ka poeih uh moenih, ka omtoem uh moenih.
Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet.
3 Laipupnah ham khaw ka thui moenih. Kaimih thinko kah te ni ka thui. Te daengah ni aka duek hmaih neh aka hing hmaih la na om uh eh.
En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme.
4 Nangmih taengah muep ka sayalh. Nangmih yueng la hoemdamnah muep ka khueh. Thaphohnah te ka hah. Kaimih kah phacip phabaem boeih ah omngaihnah neh ka baesawt.
Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.
5 Makedonia la ka pawk uh tih kaimih pumsa loh a hilhoemnah khueh pawh. Tedae rhoepsaep dongkah poeng lamkah rhalthohnah neh a khuikah rhihnah loh m'phaep uh.
Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa.
6 Tedae tlayae rhoek aka hloep Pathen loh Titu kah ha lonah neh mamih n'hloep coeng.
Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla,
7 A lonah bueng nen pawt tih thaphohnah nen te khaw nangmih n'hloep thil coeng. Nangmih te mueihuenah, nguekcoinah, kai soah nangmih kah kohlopnah te kaimih taengla ha puen dongah muep ka omngaih bal.
eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän.
8 Capat neh nangmih kang kothet sak mai cakhaw ka yut pawh. Ka yut mai cakhaw tekah capat loh khonoek pakhat bueng ni nangmih te ng'kothet sak eh tila ka hmuh.
Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä-kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä-
9 Na kothet uh dongah pawt tih yutnah ham na kothet uh dongah ka omngaih coeng. Pathen kongaih la na kothet uh dongah kaimih rhangneh na sungdaeh mahpawh.
nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.
10 Pathen kongaih la kothaenah loh khangnah ham yutnah te khangmai laa saii. Tedae Diklai kah kothaenah loh dueknah a thoeng sak.
Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.
11 Amah te long ni Pathen kongaih la khothet sak ham nangmih ah thahluenah, olthungnah, yakdamnah, rhihnah, mueihuenah, kohlopnah, kutthungnah metlam a thoeng sak te. A cungkuem dongah namah neh namah te oep uh lamtah bitat dongah a cuem la om uh.
Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.
12 Te dongah nangmih taengah kan daek van atah thaesai rhoek kongah moenih. Thaesai rhoek kongah moenih. Tedae kaimih ham na thahluenah dongah nangmih te Pathen hmaiah phoe sak ham dongah ni.
Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä.
13 Te dongah ka ngaimong uh. Tedae kaimih kah thaphohnah voelah Titu kah omngaihnah dongah muep ka omngaih uh ngai. Nangmih boeih rhangneh a mueihla tah caih coeng.
Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.
14 Anih te nangmih soah bet ka pomsang akhaw yah ka poh moenih. Tedae nangmih taengah oltak la boeih ka thui uh. Te dongah kaimih kah hoemdamnah loh Titu te a thuem la a tueng sak.
Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niinkuin kaikki, mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi.
15 A kotak tah nangmih ham muep om. Anih te rhihnah, thuennah neh na doe uh dongah nangmih pum kah olngainah khaw a thoelh.
Ja hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella otitte hänet vastaan.
16 Rhoepsaep dongah nangmih rhangneh ka sayalh te ka omngaih.
Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä.
